Quantcast
Channel: Ruusumuorin Kesäkahvila
Viewing all 179 articles
Browse latest View live

Unelmani oli rakentaa ruusutarha. Sen tein!

$
0
0
Kuinkahan moni tohtii avata pihansa ihmisille tulla ja istua? Minä olen tehnyt näin pian kuusi vuotta. Se on avoinna vielä neljä sunnuntaita ja kolme maanantaita ja tiistaita. Olen viihtynyt kahvilani (= pihakahvila, kotikahvila, puutarhakahvila, ruusukahvila, aittakahvila, tarinakahvila, taidekahvila, kirppiskahvila) ja vieraitteni kanssa hyvin. Ensi vuonna pidän kahvilani lupaukseni mukaan auki vielä heinäkuun ajan. Sitten muori lähtee vapaalle.

"Sata keijua" eli kuusi isoa maalausta keijuineen ovat kuivilla ilmoilla esillä pihassani. Sateen aikana pidän niitä katon alla. Viime talven aikana ne maalasin yhdessä 7-vuotiaan pojantyttäreni Malenan kanssa. Muitakin töitä on esillä. Ruusuista ja perennoista kerron heille, joita ne kiinnostavat. Ja jätinkirkosta juttelen siitä kiinnostuneille. Mutta sunnuntaitapahtumiin tai -konsertteihin en ole panostanut tänä kesänä huonon ja sateisen kesäsään johdosta. Raahessa on ollut tapahtumia pitkin kesää. Olen ihaillut heitä, jotka ovat viitsineet tämän 15 kilometriä lähteä täällä käymään, jopa pyöräillen. Matka ei aina houkuta.

Nyt olen keskittynyt seuraamaan ja kuvaamaan ruusujeni kehitystä. Olen päivittänyt ruusujen aukeamispäivyriä tässä ja jatkan vielä oman kiinnostukseni vuoksi. Tässä on esitelty sivu "Sata keijua"-taidenäyttely. Oikealla olevia Ruusutarina-kirjojani myyn kahvilassani. Kirppisaitta on myös auki kahvilapäivinä.

Minä sittenkin rakensin RUUSUTARHAN, kuten eräs kävijä totesi touhuistani. Epäiliköhän joku? Itse ainakin. Lupasin edesmenneelle Einolleni ja äidilleni rakentaa muistoksi ruusutarhan. Sen olen tehnyt!


TERVETULOA!








 

 



Kesän 2017 viimeinen puutarhajuhla 20.8.

$
0
0
Ruusumuorin kesä on ollut sateinen ja kävijöiltään hiljainen. Puutarhassa on ollut paljon töitä, jo yksistään nurmikon leikkuussa. Aurinkopäiviä ei ole monia löytynyt.

Nyt uhmaan ja uhmaamme ystävieni kanssa kesän viimeistä sunnuntaita 20.8 auringon toivossa, sillä puutarhassa tanssivat itämaiset naiset, kuten joka kesä ovat tehneet ja Pattijoen Jumppari, tuttuja jo viime kesältä, sekä haitarin kanssa Anneli Juvén ja viuluineen Birgit Vainio. He myös ovat sulostuttaneet ruusujani joka kesä soitannallaan. Joten vielä laitan pullataikinan kohoamaan ja kahvipannun kiehumaan yleisön toivossa. 

Ruusujen kuten perennojen ja villikukkienkin kukinta on ollut aivan hulppeaa tänä kesänä. Tosin sateet ovat sitten niitä pieksäneet. Ruusut kukkivat koko kesän pitkälle marraskuulle asti. Se tarkoittaa sitä, että eri lajin ruusut kukkivat eri aikoina. Nyt ovat rugosaruusut komeimmillaan. On ruusuja, jotka eivät vielä ole edes aukaisseet nuppujaan. Perennatkin ovat komeimmillaan. 

Joten tervetuloa katsomaan ja kuulemaan ihan eläviä 'keijuja'! Keijumaalauksetkin ovat esillä. Ne muut keijut lentelevät pitkin pihaa riemusta, jos tulette heitä kaikkia katsomaan! Voitte tuntea niiden leikkimielisiä hipaisuja. Keijujen löytäjä ilmoittikin, että keijut ovat tänä kesänä lisääntyneet puutarhassani. 

Tämä kesä on ollut keijujen kesä!



Kesän 2016 esityksesta Pattijoen Jumpparit




Birgit ja Anneli kesällä 2016

Kahvila talviteloille

$
0
0
Ruusumuori on tyhjentänyt kahvilan talviteloille. 

Suomalainen kesä 2017 oli yleisesti alakuloisen harmaja ja kylmä, ei ollenkaan suosiollinen kesäkahviloille tai puutarhakahviloille. Ei varmaan terassielämäkään ole ollut kovin mieluisaa. Eikä syksykään ole ollut kummoisempi. En innostunut järjestämään yhtään viinapolkuretkiäkään, kun tuntui, että aina vain sataa. Alakulo pääsi valtaan. Suuri osa energiaani on mennyt melkein liian nopean ruohonkasvun leikkaamiseen ja rikkaruohojen kimpussa ryömimiseen ja siihen, että missä välissä olisi sen verran kuivaa, että sitä kaikkea pystyy tekemään. 

Nostin itsellenikin ruusuisen ajatutuslappusen vanhasta kasvienkeruupurkista. Tulikin ihan sopiva teksti minulle, vanha viisaus:

"Anna minulle voimaa hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin
ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Kaikesta voi päätellä senkin, että ei kovin moni viitsi lähteä ajelemaan ja nauttimaan kahviansa ruusujen keskellä. Asiakaskäynnit ovat olleet luvultaan pienemmät kuin koskaan. Joten ensimmäisen kerran olen epäillyt palveluni tarpeellisuutta. 

Ruusut ovat kaikesta huolimatta kukoistaneet ja kukkineet ennätyksellisen paljon. Kuten kaikki luonnonkukat tänä kesänä. Kesä on ollut ihailtavan voimakas kukkakesä.

Suuri iloni oli siis päivittää tuota sivua Ruusujen aukeamisajankohdat tässä. Sieltä löytyy nyt 112 erilaista puutarhani ruusulajia kuvineen. He, jotka ruusuja suunnittelevat pihallensa tässä lähiympäristössä, voivat siellä tutustua niihin ja niiden mahdollisuuteen kasvaa tällä vyöhykkeellä.

Miten käy kahvilani tulevaisuuden? Kahvilani alkusuunnitelmissa lukee, että jos jaksan pitää kahvilaani 7 vuotta, niin se on ihan hyvä. Nyt olen pitänyt kahvilaani kuusi kesää. Ja jos vain muorilta ruutia löytyy ja aurinkoa ensi kesälle vuonna 2018, pidän kahvilaani auki vielä ensi kesänä heinäkuun ajan. Ehkä järjestän joitakin juhlasunnuntaita elokuussakin.

Jos kevät ja alkukesä on kaunis, toki järjestän kahvilani tilat ja otan vastaan ryhmätilauksia. Mutta muuten keskityn enemmän puutarhani hoitoon ja omaan vapauteeni.

Toivotaan nyt ensin kuitenkin hyvää syksyä ja talven tuloa!

Suuret kiitokset kaikille vierailijoilleni ja heidän mielenkiinnolleen ympäristöäni ja puutarhaani kohtaan! Ja suurimmat kiitokset viimeiseen puutarhajuhlaani osallistuneille esiintyjille! Te juhlistitte kesäni! 

Vielä kukkivat jotkut ruusut, kuten nuo kanadalaiset! Luinkin juuri, että Kanadassa on sekä kevät että syksy yleensä pitkään lämmintä, joten siellä kukoistavat heidän ruusunsa. Täällä tulee kylmä syksy liian pian vastaan. Säälin siis niitä kymmeniä nupputerttuja näillä ruusuilla, jotka yrittävät vielä aueta.


Kahvila-alueeni paras anti!

$
0
0
Olenhan hehkuttanut puutarhaani ruusuineni ja kahvilaa ruusupullineen.

Usein tässä kerron asiakkaille myös siitä parhaasta annista, jota voin tarjota.

Se on luonnonrauha, hiljaisuus, maaseutukulttuuri ja Jätinkirkoille johtava jylhien kuusten ja mäntyjen reunustama metsätie. Sitä täällä kävijät ovat varmaan kunnioituksella ja mielellään kulkeneet.  Parkkipaikkahan ei ihan Jätinkirkkojen vieressä ole. Kukaan ei ole kävelymatkasta valittanut. 

Nyt syksyisin olen huomannut, että yleensä päivittäin parkkipaikalla yksi tai kaksi autoa seisoo. Kävijöitä on monenlaisia. On turisteja, jotka halauvat nähdä Jätinkirkon. On mustikan ja puolukan poimijoita. On geokätkeilyjen etsijöitä. Mutta on varmaan myös ihan vain retkeilijöitä Viinapolulla kulkemassa tai muuten vain luonnon rauhaa hakemassa ja jotka ymmärtävät kuinka paljon tuo metsä ja varsinkin suuret hongat tuolla Linnakankaan kupeessa antavat voimaa, eteeristä öljyä, varsinkin heikoille keuhkoille vahvistavaa lääkettä hengittää.

Siksi täytän tämän sivun tuon metsätien kuvilla, jotka johtavat tästä parkkipaikalta tuonne raunioille. Lumisessa maisemassa sen kauneus ja uljaus korostuu.

Tie minun pihaani ja ohitseni tuolta postilaatikolta.

Metsätie Jätinkirkolle, ensin synkän kuusiston ohi...


...ja sitten tulee komea hongisto.

Kuusikon salaperäisyyttä

Metsätieltä poikkeaa Viinapolku Vanhaan Kastelliin ja
sitä voi jatkaa keltaisin merkkien turvin ohi Jätinkirkon
metsätietä pitkin.
Mieheni Eino, joka kävi myös tuolla päivittäisiä lenkkejään, kutsui tuota metsää kirkokseen. Kerran hän pelastikin sen tuholta, kun sitä suunniteltiin kaataa. - Meinaatteko te minun kirkkoni kaataa, hän oli mennyt sanomaan. Hän kutsui seurakunnan väkeä tänne kahville ja metsäretkelle. Metsä sai olla rauhassa.

Tuo kuusikko ja hongikko kuuluvat Raahen (entisen Pattijoen) Seurakunnan omistamiin metsiin. Vieläkin siinä koskemattomana. Moni turisti on ihmetellyt sen komeutta ja suuruutta näin pohjoisessa, missä männiköt ovat yleensä matalia. Joku sanoi jopa, että tuo metsä kannattaisi suojella. Siinä olisikin seurakunnalle haastetta. Monille ihmisille se on aivan ihanteellinen retki- ja marjapaikka! Ja onhan siellä koko kangas täynnä noita muinaisia muistomerkkejä, lapinraunioita.

Aila Nikola - Katselin taivaan tähtiä



Kastellin Jätinkirkko ja sen ympärillä oleva muinaisalue

$
0
0
Kerron lisää Jätinkirkoista, eli minne tuo edellisen sivun metsätie johtaa. Jätinkirkon parkkipaikka on Ruusumuorin Kesäkahvilan takana oleva niityn pääty. Sieltä voi jatkaa 300-400 metrin kävelyä ihan helposti hiljaisen ja komean metsän halki. Lähellä parkkipaikkaa on myös kartta, josta näkee, miten Jätinkirkko sijaitsee ja miten polut siellä kulkevat.

Nyt on kaunis pulverilumi metsässä ja siltä osin tiettyjä seikkoja mukava kuvata. Ne tulevat nyt hyvin esiin.

 
Metsätien varrelta oikealle poikkeaa osa Viinipolkua Wanhaan Kastelliin. Siinä on nippu erilaisia kylttejä, jokaisella oma tarkoituksensa. Joukossa myös pieni kartta lähialueesta sekä alla opaskyltti siitä miten Viinapolku on syntynyt.

 
Vanha kyltti laitettiin vielä mukaan kaiken varalta. Turisteja on nimittäin käynyt Wanhassa Kastellin talossakin kysymässä, että "täälläkö ne Linnanrauniot ovat". Tiedän itse turistina kulkiessa, kuinka sokkona ja hölmönä sitä kulkee.

 
Viinapolku on merkitty keltaisilla merkeillä, kuten tässä puun rungossa. Tässä erkaantuu polku metsätieltä vasemmalle Kastellin Jätinkirkolle. Alla kyltti, myös englanninkielellä, sekä vanha seloste, johon pitkään ovat turistitkin kaivanneet päivitystä. Tämä kyltti tuli tosi tarpeen, koska puiden kasvu on niin tiheää, että itse Jätinkirkko ei näy metsätielle, joten tämänkin polun jotkut turistit ohittivat ja kulkivat jopa Paskarämeelle asti Jätinkirkkoa löytämättä. Kyläyhdistyksen kanssa noita uusia kylttejä on pystytetty.




Yllä yksi Lapinraunioista, jotka on laskettu olevan samalta aikakaudelta kuin itse Jätinkirkkokin. Onko ne ylöskaivettuja vanhoja hautoja vai muinaisia asuinpaikkakuoppia? Tästä ei ole mitään varmuutta. Kuitenkin niitä löytyy kymmenittäin kaikilta alueen kankailta, mitkä ovat noin 40-50 metriä meren pinnan yläpuolella.


Itse Jätinkirkoista en sitten saanutkaan tämän kummempia kuvia. 


Jos kuvittelemme, että tänne alueen suurimmalle muinaisnen meren rannalla olevalle Jätinkirkolle (niitä on kolme ainakin) on kokoonnuttu ja pidetty sitä pyhimpänä paikkana, on ollut välttömätöntä, että paikalla on makeaa vettä. Tämä kuoppa, jossa kasvaa leppää, on tutkittu olevan se muinainen lähde, joka varmaankin on tyrehtynyt maan nousun ansiosta. Seudulla on yleensä paljon lähteitä, mutta alempana Latvaojan varsilla.




Raahen kaupunki yksityisti Linnalantien ja samalla tämänkin metsätien. Pesikö kaupunkikin kätensä näin koko alueesta, kuten on tehneet Museovirasto ja Metsähallitus? Ennen sitä kaupunki kuitenkin huolehti paikalle roskalaatikon. Postilaatikko on Pattijoen Kotiseutuyhdistyksen laittama, kuten uusi polkukin. Sieltä talkooväki tulee joka kevät puhdistamaan Jätinkirkon alueen taimistosta.

Ja ennen tien yksityistämistä kaupungin tekninen virasto kävi tekemässä pienen parkkipaikan yksityisen omistaman pellon päähän sekä toi sinne biokäymälän. Ne ovat palvelleet turisteja hyvin. 


Kiitokset näistä! Mutta miten tämä kaikki toimii jatkossa?

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2018!

$
0
0
Alkutalvi on saanut kauniin lumipeitteen Kesäkahvilani ja ruusutarhani pihamaalla. Siellä nukkuvat kauniisti kaikki 114 ruusulajia ja lukuisat perennat. Tietyn paksuinen lumipeite on pysynyt tallella, vaikka välillä on ollut lämmintä ja sadettakin. Toivottavasti tuo lumi on pysyvää.

Kiitän nöyrästi viime kesän kukkaloistoa niin luonnossa kuin ruusupensaissanikin. Kiitän kaikkia niitä jotka kiinnostuivat pihastani ja toivotan ensi kesänä heidät jälleen tervetulleeksi. Avaan silloin kahvilani sunnuntaina 1.7.2018. Se sattuu olemaan myös valtakunnallinen Avoimien Puutarhojen päiväkin. Tiedossa on myös ohjelmaa tähän päivään.

Tiedottelen keveemmällä enemmän Kesäkahvilan toiminnasta.

Ruusumuori








Ruusumuorin Kesäkahvila suljetaan kesäksi 2018

$
0
0
Nyt tuli ruusumuorille sellainen elämäntilanne, että ensi kesä pitää ottaa rennosti ja levätä enemmän.
Tämän vuoksi suljen kahvilani yleisöltä tänä kesänä 2018. Uskon, että voin palata kahvila- ja ruusutarjontaan kuitenkin seuraavana kesänä 2019.

Pyrin kuitenkin pitämään parit ruusuesittelyt kesän aikana alkukesästä tarhapimpinellon kukinta-aikaan ja myöhemmin muiden ruusujen kukinta-aikaan niistä kiinnostuneille. Ilmoitan näistä päivistä Raahen Seudun tapahtumakalenterissa. 

Edelleen päivitän Ruusujen aukeamistilannetta tällä sivulla tämänkin kesän. 

Talvi ja kevät on ollut hyvä luonnolle, ruusut jaksavat hyvin ja alkukesän perennat kukkivat iloisesti. Kesästä näyttää tulevat kaunis ja lämmin! Uskotaan näin!





Kiitän kaikkia kahvilani ja puutarhani vierailijoita ja tukijoita! Toivon, että voimme jatkaa näkemisiä  ja puutarhatarinoita kesällä 2019!

Ruusumuori

Ruusumuorin puutarhapäivitystä kesä 2018

$
0
0
Alkukesä oli kaunis eikä jatkossakaan ole moittimista. Tässä on lämmin oma mikroilmastonsa.

Minulla on vain ollut enemmän aikaa istua aurinkotuolissani, laiskotella ja yrittää nauttia. Nyt on ollut sellainen tilanne. Ehkä tilanteeni selkiytyy syksyyn mennessä ja ensi kesänä olen taas voimissani. 

Ruusut ovat ainakin voimissaan. Ei ihan kaikki, mutta suurilta osin. Neljä ruusulajia minulta viime talvi otti; apteekkarinruusun, Presidentti Kekkosen, Adeleide Hoodlesin ja Merveillen. Mutta 111 lajia tai lajiketta on vielä hengissä.

En paljoa jaksa perkkailla, pikkuhiljaa ruohonleikkuria ja trimmeriäkin käyttää, joten ei ihan kovasti pensaat pääse riistäytymään käsistä. Voi kun ne mielellään tekevät niitä poikasia pitkin nurmikkoa! Mutta en voi estää pensaita rehevöitymästä sekä leveyttä että pituutta. Sitä ne tekevät! Ja moni pensas kaipaisi tukea. 

Muutamia puutarhakuvia laitan tähän silmäniloksi:


Rosa Wasagaming


Rosa Ristinummi


Juhannusruusu

Arnonruusu
Linnanmäki


Takana punalehtiruusu
Torniolaakson ruusu

 Kameran kanssa olen kulkenut ja päivittänyt ruusunkukkien aukeamista. Mukava sitä elämää on verrata muiden vuosien kanssa. Joten tuota sivua 

https://ruusumuorinkesakahvila.blogspot.com/2016/06/ruusujen-aukeamisajankohdat.html

alan nyt päivittämään.

Hyvää keskikesää täällä sivulla vierailijoille!




Kesän juhlapäivä Ruusumuorin Kesäkahvilassa

$
0
0
Olen luvannut pitää jonkin ruusujen esittelypäivän pihallani huolimatta siitä, että paikka on tänä kesänä suljettu. 

Vietän sen päivän kahdessakin merkityksessä. Ensinnäkin ruusut ovat parhaimmillaan kukassa. Toiseksi päätin viettää saman päivän esikoisromaanini julkaisutilaisuutena myös sunnuntaina 15.7.18  Tämä tilaisuus ohjelmineen alkaa klo 14.00. Ohjelma koostuu mm. Merenhelmien esittämistä tansseista,  Hannele Kultalan runonlausunnasta, Liisa Seppälän draamatulkinnasta kirjani pohjalta. Asiasta kiinnostuneita toivon mukaan, olisi hyvä jos ilmoittaisitte minulle tulostanne. Siitä voi tiedottaa vaikka puhelimeeni viestillä.

Tarjolla on kylmää juotavaa ja pikku naposteltavaa.

Ruusuihin voi käydä tutustumassa ihan omalla ajallaan. Useimmissa on näkyvät kyltit, joissa on esillä minä vuonna nämä ovat istutetut ja mistä maasta kotoisin. Joissakin ruusissa, jotka olen istuttanut viime vuonna on taimiston lappu.

Pidetään kesän kaunis hetki! Tervetuloa!

Ruusumuori




 


Mitä sisältää nimitys Lasikankaan kylän JÄTTI?

$
0
0
Lasikankaan kylä on vielä virallisesti Ylipään kylä Raahen kaupungissa Pattijoen puolella. Sillä toinenkin Ylipään kylä löytyy Raahesta, mutta Piehingin puolelta. Lasikangas on virallisesti tämän kylän postiosoite. Se tuli esille silloin, kun posti liitettiin kylän kauppaan ja se sijaitsi mäellä nimi Lasikangas. Siitä tuo postiosoite jäi ja sen nimen on kyläyhdistyskin ottanut itselleen; Lasikankaan Kyläyhdistys ry, jolla on omat sivut.

Kylän lähihistoriasta minulla olisi kertomista vaikka kuinka, olenhan asunut kylällä jo 37 vuotta ja toiminut kyläyhdistyksessäkin kolmessa eri kokoonpanossa eri aikoina. Sen toimintaa ja kylää itseä voisin kehua vaikka kuinka sen talkootoimin pystyttämästä liikuntahallista Maailman kaunein kylä-kirjaan asti, mutta nyt kerron teille mitä tarkoittaa kylän Jätin kaulaaminen. Sehän tapahtui minullekin kesän juhlapäivänä, josta kerroin edellisessä postauksessa.

Pienet kylät ponnistavat aina omillaan. Silloisessa kylätoimikunnassa vuonna 1989 pohdittiin uusia virikkeitä ja tapahtumia kylälle. Raahessa hatutettiin vuosittain kaupungin Fia ja Pekka. Miksei meilläkin kylän Jätti? Onhan meillä tuo kuuluisa Kastellin Jätinkirkko ja siihen liittyvät jättiläistarinat. Jätin valitseminen olisi kunnianosoitus kylällä ahkerasti toimivalle persoonalle. 

Ja eihän meillä hattuja, lippiksiä täällä maalla peremminkin ja karvalakkeja. Nikolan Aila keksi, että jos kudottaisiin kaulaliina, joka kiedottaisiin kylän Jätin kaulaan. Ja sehän kudottaisiin mukavasti kaikista jätelangoista ja kiertäisi kylän kaikissa taloissa naisten näppärien sormien saattelemana. Näin tehtiin. Mukana seurasi vihkonen, johon jokainen kirjoitti talon nimen, terveisensä ja kutojan nimen. Siitä oli helppoa seurata, missä taloissa se oli kulkenut. Ja huivista tuli pitkä, metrejä piisaa kyllä. En paljasta tässä mittaa, sillä teen siitä hauskan arvontaleikin kahvilaani ensi kesänä ennen kuin se entää toisen kylän Jätin kaulaan. 

Tällaisia terveisiä löytyy vihkosesta: 
             
" Näin me naiset Ylipään
rupes ystäviä yhdistämään.
Liina kiertää lämmön myötä
pituus kertyy pitkin yötä.
Jättiliina todistaa 
mitä naiset aikaan saa.
Kylä pieni Ylipää
tarvitseepi hengen tään. 
Kuvotaan taas",
 sanoo Merja Turunen 
Pikku-Linnalasta 23.5.1990.

Runoja onkin vihkonen tulvillaan. Tässä Raija Someron terveiset:

"Ilma on luminen ja sakea,
mutta huivi tää on makea.
Kun minä tätä raitaa laitan,
ja huivia pitkää taitan,
toivon, se mieltä lämmittää,
kun lankakerä tänne kierähtää.
Lämmin ajatus sun luo,
tämä huivijätti mukana tuo.
Nyt vielä vilkaisu,
kenellä huivi käynyt ei,
sen myötä sanon hei!

Ja tähän loppuun kuuluisan kylämme runoilijan Kerttu Kastellin runo samaisesta vihkosesta. Hänkin liitti liinaan omat raitansa:

"Elämä kirjavainen, on kaulahuivin lainen
lämmin ja viihtyisä.
Aivan kuin elämässä, on värit myöskin tässä
mustaa ja purppuraa, on taivaan sinisyyttä,
on sadun mystisyyttä, okraa ja vihreää.
Keltainen toivon raita ja harmaa hetki saita
näin vaihtuu vuorottain.
Eihän se miltään näyttäis, jos yksi väri täyttäis
tään huivin kokonaan.
Niin myöskin ihmisissä, oudoissa, läheisissä
on mitta määräinen:
paksua pötkelöä ja laihaa ruipeloa, 
tummaa ja vaaleaa, ujoa umpimieltä
ja sitä joka kieltä osaapi soinnuttaa.
Jokainen paikallansa näin täyttää elämänsä
ainoan tärkeän: ihminen ihmiselle
ja apu lähimmälle, kun sitä tarvitaan.
Näin koostuu elon retki ja moni hyvä hetki
valaisee polkumme, kun ymmärrämme toista
niin perin erilaista kuin oma itsemme.
Rakkauden huivi tämä kuvastaa elämätä
niin monen kirjavaa,
se yhdistääpi meitä,
vaikka kohtalo eri teitä
meitä johdattaa,
sadun se todeksi saa.

Näin on kyläläisten yhteisissä juhlahetkissä kaulittu kylän merkkihenkilöitä, joita riittää kyllä enemmänkin vielä valita. Toivon, että tämä kaulaliina kaulataan vielä monen monta lämmittämään ja arvottamaan kyläläisten keskuudessa. Itse olin hyvin yllättynyt tästä arvostuksesta. Olen ylpeä jättiydestäni!  Kiitän siitä lämpimästi! Kyläyhdistyksen jäseniä kuvassa minua kaulaamassa.


Huivi antoi varmasti minulle paljon energiaa ja puhtia tuon kesän sairauteeni. Senkin varassa uskon jaksavani hoitaa ruusujani, leipoa ruusupulliani kahvilaani ja avata se yleisölle kesällä 2019!

Toivotan kaikille hyvää syksyä ja mukavaa talven viettoa! Ruusumuori


Haastan kesän 2019 ...Kahvila ja puutarha avataan jälleen!

$
0
0
Olen toipunut sairaudestani hyvin ja luotan sen tilan pysyvyyteen. 

Ja huomasin, että jäin kaipaamaan kahvila-asiakkaitani ja puutarhatoimintaani.

Niinpä haastan itseni kuntoon ensi kesäksi leipomaan ja kahvia keittelemään! Ja ennenkaikkea haastan itseni hoitelemaan puutarhaani ja ruusujani. Täytyy myöntää, että ne olivat viime kesänä vähän yhtä raihnaisia kuin emäntänsäkin. En jaksanut niitä hoidella enkä kastella.

Avaan kahvilani 30.6.2019  juhannussunnuntaina ja pidän sitä auki 24.8.2019. Se on vanhaan tapaan auki sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin kello 12-17. Edelleenkin tässä toimii vain oikea raha, joten kolikkoja on hyvä olla mukana. Ja edelleenkin toimin niillä resursseilla, joihin minulla on mahdollisuus. Olen päivittänyt esittelysivuni tuossa oikealla, joten siitä voi lukea lisätietoja. Myös päivitän Ruusujen aukeamissivuani heti keväästä sitä mukaan kun kukkia aukeaa. Tapahtumista pyrin tiedottamaan Raahen Seudun tapahtumakalenterissa ja tässä blogissani.

Valitettavasti en ole ehtinyt perennoja tai muita lajikkeita laittaa esille. Niitäkin on paljon!

Mutta sitä ennen kerään talven aikana voimia, kirjoittelen kirjojani ja toivon säyseätä talvea pikkupakkasineen ja lumineen. 

Hyvää talven tuloa kaikille! Terveisin Ruusumuori





 



Ystäväni Ailan laulamana tässä kotoisat ja voimaannuttavat terveiset!


Onko ruusuilla tunteita?

$
0
0
Koska minulla viime kesä meni itseni jaksamisen ja hoitamisen kanssa, jäi ruusut fyysisesti hoitamatta (kastelut, ranskalaisten ja kanadalaisten ruusujen höystäminen, suojaaminen), mutta syvennyin sitäkin enemmän ruusujen tunne-elämään.

Kun myrkkytöpperössä (rankka sytoshoito) kuljin ruusutarhassani vain niiden olemisen kanssa, en voinut olla huomaamatta jotakin erityistä. Tämä saattaa kuulostaa vähän huuhaalta, ja sen merkitys on ehkä täysin ruusujen kasvutavoissa ja liian kuumassa kesässä. Ne eivät kukkineet niin paljon kuin yleensä. Ne olivat aivan yhtä voipuneita kuin emäntänsäkin. Ne nuokkuivat surkean näköisenä. Aamuisin auenneet kukat olivat jo rähmällään iltapäivällä. 

Ruusut myötäelivät minun omaa vointiani ja tunteitani! Voiko se olla totta?

Muistan kun mieheni kuoli, kuolivat muutamat kasvit myös hänen mukanaan. Sellaiset huonekasvit, jotka oli omittu hänelle, kärsivät ja kuolivat pois, kuten kiinanruusu, rahapuu ja mustanmerenruusut.

Siksi ihmettelenkin, onko todellista, että kasvit tuntevat ympäristön tunteet? Vai kaikkosivatko pihani keijut pois? Tai toisinpäin? Hoitivatko he kuitenkin ruusuja niin paljon, että viime talvelta menetin vain neljä ruusua; Presidentti Kekkosen, Alain Blanchartin, Apteekkarinruusun ja Fairyn. Yhä lajikkeita on yli 100 kuitenkin. 

Laitan tähän muutamia tällaisia surullisten näköisiä ruusupensaita ja kukintoja.


Karjasillan Kulkuri oli keväällä nuppuja täynnä. Näin ne nuokahtivat kuumuudesta.


Ei edes Keijunruusu kukkinut kuten ennen. Syyssateissa nämä pensaat vihreinä kylläkin 
kukoistivat. Nekin vielä pienet pensaat, jotka meinasivat kuolla toukokuussa jo, nostivat
komeasti varsiaan syyssateiden tullessa.


Heinrich Ilmasi ja Wasagaming kukkivat jollakin lailla, mutta ovat nyt syksyllä kasvaneet
hurjan pitkillä varsillaan. Suunnittelemaani porttia en jaksanut tuohon vielä rakentaa. Onneksi nuo
karhut ovat niille tukena. Virittelinkin matonkuteista niiden ympärille tukea, jotta eivät aivan
lumenpainosta talvella katkeasi.


Luumuruusun tapainen Ainola kukki niin kauniisti edelliskesänä, nyt kärsi kuivasta paikasta ja oli jo kuolla. Olen katsonut sille uuden paikan, johon muutan sen keväällä. Se tarvitsee kuohkeamman ja kosteamman paikan.


Anais Segelas, jonka istutin edellisvuonna, ei näyttänyt edes nuppuja, kuten eivät mitkään ranskalaiset ruusut tänä kesänä. Veronica Sundmanissa ja Iitin Tiltussa oli jonkin verran kukkia. Ja Valamonruusut kukkivat vaikka olisi kuinka sateinen tai kuiva kesä. Sinniruusuja todella!

 
Nils-ruusu, joka on monena kesänä ollut silmänilo, kukki vain muutamalla harvalla kukalla. Ei siinä mitään itikoitakaan ollut. Mutta onhan tuo kaunis vihreä tuollaisenakin.

 

Vasemmalla olevalla Morsionruusullakaan ei ollut kuin muutama ruusu. Ymmärrän, että nuo pimpinellaruusut tekevät kukintoa vain uusiin versoihin, ja koska toissa kesä oli niin runsaskukkainen, oli nyt vuorossa kasvattaa uusia versoja. Näin tekivät useat pimpinellaruusut. 

Taas oikealla oleva Malvaruusu oli kyllä täynnä nuppuja, mutta kuivuuden  vuoksi kuivuivat myös nuput ilman kukintoa. Se olisi tarvinnut todella vettä ja paljon. En halunnut yleistä sadetintakaan laittaa päälle, koska silloin kastuu myös nurmikko, enkä paljoa jaksanut sitäkään leikata, apua usein tarvitsin. Ja kun olen tottunut antamaan rakkaille ruusuilleni sadevettä kantamalla sitä saaveista, niin ei sitäkään paljoa ollut enkä jaksanut sitä käsin kantaa. Surkea emäntä!

Nyt ovat nuo kuvatkin vähän surkeita. Totuus siinä, että käsi vähän vapisi, kun kuvailin niitä, enkä  ole niitä editoinutkaan. 

Mutta on tuleva uusi kesä! Jospa se olisi sopiva sateineen ja aurinkoineen! Olemme elossa ja voimistumassa, sekä ruusut että emäntä! 




Olisinpa selvännäkijä!

$
0
0
Sain viime vuonna ystäviltani lahjaksi suuren upean kristallipallon. Iloitsin siitä suuresti! Uupumaan vain jäi minun omat taitoni, mitkä eivät riitä selvännäkemiseen ja kristallipallon lukemiseen, vaikka kuinka yritän.

Ehkä sekin on ollut minulle yksi energisyyttä antava, ainakin ystävien ajatukset sen ympärillä siinä, jotta alan nyt olla taas voimissani viime vuoden sairauden jälkeen. Kovasti hommailen puutarhassani, perkkaan, puhdistan ja uusin särkyneitä pajutöitä. Ja uusia ideoita pyörii päässä!

Joka tapauksessa olen luvannut avata kesäkahvilani juhannussunnuntaina 23.6.19 klo 12.00-17.00. Hyvässä lykyssä ensimmäiset ruusut silloin avaavat kukkansa. Ja onhan minulla puutarhassa muutakin kuin ruusut, useita kukkivia puita, pensaita ja perennoja. Ja luontoa ympärillä ja luonnonkukkia!



Mutta todella haluaisin tietää muutaman asian. Kysyisin kristallipallolta millainen on ensi kesän sää, kannattaako minun järjestää pihassani erilaisia tilaisuuksia? Puutarhakahvila on aina sään armoilla, aittaan kun ei mahdu kuin 12 ihmistä istumaan sadesäällä. 


Uhkaako myrskypilvet?

Toiseksi haluaisin tietää, onko kukaan kiinnostunut ruusutarhasta, puutarhasta, Jätinkirkosta lähistöllä, tarinoista ja pannukahvistani. Ja onko  yleensä viitseliäisyyttä tulla esimerkiksi Raahesta asti pelkästään kahville tähän istumaan? Tarvitaanko tällaista kahvilaa? Kukaan ei ole tehnyt vielä minkäänlaisia tilauksia tai kyselyjä, varmaan epätietoisuuden vuoksikin.


En oikein näe mitä pallo tahtoo sanoa? Tuvassaniko istun ikkunan takana?

Kolmanneksi haluaisin tietää, riittääkö minulla energia kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Ja mitä minulta halutaan? Yrttikurssia, astrologian kurssia, ruusumeditaatiota, hiljaisuuden retriittiä, Viinapolkuretkeä vai mitä?

Jotakin tuossa yritetään sanoa...

Ja tuollahan itse Ruusumuori kovasti yrittää jotakin!

Pitäiskö minun vain elää päivä kerrallaan ja ajatella, että kaikki järjestyy ajallaan parhain päin? Tuollainen ajattelu ei sovi yrittäjyysmaailmaan, mutta enemmän taidan olla taivaanrannan maalari kuin yrittäjä, vaikka kaiken maailman kurssitkin olen siihen käynyt.


Keväinen yrttiherkuttelu 2019

$
0
0
Pari vuotta sitten pidin tällaisen samanmoisen kurssin Kesäkahvilassani ja oli kovin mukava ilta.
Nyt päätin lyödä pystyyn sen tänäkin keväänä. Kevät tulee kohisten, joten on melkein kiirus tällaisille luonnonyrttien maistelemiseen.



Tässä ohjelmani:



Keväinen yrttiherkuttelu
Linnalanperällä
Ruusumuorin Kahvilassa
Linnalantie 74
sunnuntai-iltana 19.5 klo 17-20
opastajana Leila Kastelli



Alkucoctail: Kuuma pakuritee tai mäntyjuoma (riippuu onko kylmä vai kuuma ilma), Ruusumuori kertoo paikasta

  1. Yrttikierros: Tutustumme pakurikääpään, millaiselta se näyttää luonnossa ja poimimme ensimmäiset nokkoset, joista sitten teemme yhdessä nokkoskeksitaikinan odottamaan kaulimista ja paistosta.
  1. Yrttikierros: Katsomme mitä syötävää löydämme ympäristöstä, haistelemme ja makustelemme, poimimme samalla niistä pienen salaattiaineksen, jonka silppuamme ja syömme myöhemmin öljyn ja sitruunamehun kera. Kaulimme ja paistamme samalla nokkoskeksit.
  1. Yrttikierros: Poikkeamme vähän metsään, noukimme suopursua saunaillan jalkahoitoa varten.Kerron myös kuusen- ja männynhavun käytöstä sekä katajanmarjoista. Poimimme nuoria maitohorsman alkuja, jotka pyöräytämme pannussa voin kera ja syömme kuusenkärkkäsiirapin tai siltään.
  1. Iltapala: Olemme valmistaneet pienen iltapalan aineksistamme, jonka nautimme. Päätteeksi keitämme kahvit tai teet ja maistamme Ruusumuorin kuminakakkuja.

Tämä pieni herkutteluun päättyvä opastus kaikkinensa 25euroa hengeltä!

Uskomme tietenkin, että aurinko paistaa ja ilma lämpenee ja tuo kaikki syötävä kasvaa. Mutta kannattaa varautua kumisaappaisiin ja sadetakkiin! Tervetuloa puhtaaseen luontoon ja linnunlauleloon.

Ilmoittautumiset 16.5. mennessä 050-4492041. Kurssille mahtuu 15 henkilöä.

Lämpimästi Ruusumuori Leila Kastelli


Narsissit, vuokot, esikot ja tulppaanitkin kukkimassa ynnä monet alkukevään kukkaset.





Ruusujen kumppanikasveja 2019

$
0
0
Vuonna 2014 kirjoitin blogin ruusujen kumppanikasveista tässä.

Koska se on hyvin luettu sivu, ajattelin sitä vähän päivittää paremmalla kokemuksellani. Silloin oli osa ruusulajikkeistani hyvin pieniä. Sieltä ne ovat nyt kuitenkin ponnistaneet korkeuksiinsa ja yrtit yrittävät selvitä parhaansa niiden juurella. Huomata täytyy, että puhun nyt ruusupensaista, en ryhmäruusuista, jotka varmasti tarvitsevat hyvin peratun ympäristönsä. Ja sekin on syytä ottaa huomioon, että puutarhani on etupäässä puolivilli. Perkkaan ja puhdistan mitä yksin kerkiän, mutta en stressaa järjettömiin itseäni tarkkuudella. Nautinto ennen kaikkea.

Kun istutan ruusun, juurelle on helppo istuttaa myös jotakin matalaa kasvia, joka ei vie ruusulta voimia, mutta varsinkin keväällä näyttää nätiltä. Useiden juurelle olen istuttanut krookuksia. Mutta enemmän suosin yrttimäisiä kasveja, koska niillä on montakin merkitystä. Ensinnäkin usein ne kukkivat kauniisti ruusun kanssa (mäkimeirami, ajuruoho, minttu, iisoppi), ne pitävät tiettyjä hyönteisiä loitolla eteerisillä tuoksuillaan, mm. punkkeja ja kerään niitä talven varalle.

E-Suomesta löydettyjen ruusujen juurelle on mukava istuttaa niille tuttuja kasveja kuten vuokkoa, pientäkäenrieskaa, kevätlinnunsilmää ja kevätkaihonkukkaa. Olen kylläkin repinyt enimpiä pois silloin, kun ruusuntaimi on vielä pieni, mutta se kasvaa kyllä syvillä juurillaan voimakkaasti ja voittaa kumppaninsa. 

Akankaali on kamala rönsyineen, mutta leikkaan enimpiä ruohonleikkurilla surutta pois, samoin tuoksukurjenpolvi ottaa liikaa alaa. Revin niitä jo syksyllä liikoja tiettyjen ruusujen juurilta. Violetti akankaali on kyllä kaunis, kun se kukkii yhtä aikaa kellanvalkeiden kiiminginruusujen kera. 

Valkoisia akilleijoja olen istuttanut ruusujen joukkoon, ne ovat herkän kauniita. Valitettavasti valkoinen väri ei aina niissä onnistu, usein taimi onkin lila. En tiedä teinkö virheen, kun istutin konnantatarta ruusupuskien väliin. Se on kova leviämään ja voimakaskasvuinen. Ehkä revin sitä pois. Harjaneilikkaa on joidenkin ruusujen juurella, mm, Paavolan ja Wasagamingin, eikä varmasti haittaa, se kun kukkii oikeastaan vain joka toinen vuosi. Joissakin paikoissa pensaiden välissä kasvaa jaloangervoja, joiden röyhelömäiset vaaleanpunaiset kukinnot on kauniita myöhään syksyllä.

Yritän poimia tähän tuoreempia kuvia:

Eri väriset esikot pilkuttavat väreillään ruusuaitaa ruusujen takana eivätkä vie ruusuilta
juurikaan voimia, 

Pienikäenrieska Suorsa-ruusun juurella kukkii keväällä.

Syysasteri on kaunis loppukesästä ja saa tukea Olkkalan tuesta. Kukkii Olkkalan
jälkeen, kuvassa muutama kukka vielä, eikä haittaa ruusun kasvua. Ehkä sitäkin
saa vähän silmällä pitää, ettei liikaa ota valtaa.



Jalometsäkurjenpolven sinisyys on niin kaunista valkoisten ja vaalean-
punaisten ruusujen keskellä.
Lukkaroistenperän metsäruusun mukana on tullut pikkusydän, mikä
sopii ihan hyvin.

Kevätlinnunsilmä on kaunis ruosteenpunaisen nukkeruusun varsien
lomassa.

Pikkunarsissi sopinee Katri Valan juurille.

Rugosaryhmän väliin olen istuttanut akilleijoja ja tuoksukurjenpolvea.
Sen vaaleanpunaiset kukat maanrajassa näyttävät hyvältä.

Tuolla blogin kansikuvassa näkyy valkoisen akilleijan herkkyys Valamonruusun rinnalla. 

Mielestäni muut perennat vain korostavat ruusujen kauneutta. Tosin yksi väri ei onnistu;
Palavarakkaus ja Hansaruusu, värit eivät käy yksiin ollenkaan!

Villikukatkin ovat kauniita. Minulla on tullut varkaana nurmitädyke, minkä annan kukkia Kempeleen kaunottaren ja Teresaruusun juurella, kunnes kuihtuu, sitten ajan ruohonleikkurilla nurin. Niin kaunis sininen väri sillä on. Samoin pihallani on paljon kuminaa. Kuminankukat ovat herkän kauniita ruusupensaiden lomissa eivätkä haittaa. Yritän ehtiä poimia siemenet ennen kuin ne putoavat, omaan yrttipurkkeihini. Harmi kun en nyt löytänyt kuvia näistä. 



Uusi kesä Ruusumuorin Kesäkahvilassa 2019

$
0
0
Avaan kahvilani jälleen 23.6. juhannussunnuntaina klo 12-17. Avajaispäivänä on myös ohjelmaa. Dramatisoija Liisa Seppälä tulee esittämään pienoisnäytelmän viimeisimmästä kirjastani Audetan tarina. Vastanäyttelijäkin on, kukahan lie? Luvassa on myös kaunista laulua. 



Huhhuh! Olenkin innolla ja hikisenä laittanut kahvilaa ja kirppistäni kuntoon. Raahannut varastosta pöytiä ja tuoleja, pessyt ja siivonnut. Yrittänyt muistaa tehdä kaikki mitä tarvitaan. Ja ennen kaikkea olen yrittänyt saada puutarhaani kuntoon. Viime kesän jäljiltä se olikin vähän huonossa kunnossa, rikkakasveja ylenpalttisesti. Mutta en stressaa, olenhan aina mainostanut, että minulla on puolivilli puutarha.

Joka tapauksessa tärkeintä on ihmiset ja viihtyvyys luonnon keskellä. Toivon, että kun joku tänne asti lähtee pelkälle kahvikupposelle, se ei ole vain sitä, vaan voisi nauttia kiireettömästi maalaisrauhasta ja ruusujen tuoksusta. Ja toistensa tapaamisesta, täällä voi tavata ketä tahansa yllättäen. Toki voi käydä metsälenkillä katsomassa Jätinkirkkoja tai tutustumassa vanhaan Viinapolun pienemmällä lenkillä. 

Yleispiirros pihastani

Kahvila-aitasta saa myös ostaa Ruusumuorin kirjoittamia kirjoja; Ruusutarinoita osa 1-2, hinta a' 18e, molemmat yhdessä 30 e , ja romaanit Thelban tarina ja Audetan tarina, hinta a' 20 e, molemmat yhdessä 35 e. Olen purkittanut myös ostomultaan hajoittamiani perennataimia.

Mitähän minä vielä mainostaisin? En ole nyt tehnyt mitään uutta pihaani, vain paikannut vanhoja pajutöitä. Vanhat tutut keijumaalukset, joita maalailin yhdessä pojantyttäreni Malenan kanssa, koristavat pihaa ruusujen keskellä! Ystävien tauluja on esillä myös kahvila-aitassa; Pirjo Nykänen ja Leena Meinilä. Ideoita olisi lisää vaikka kuinka, mutta aikaa ei ole tarpeeksi eikä aina taitoa hyppysissä. 

Uusin juttu ja aika keskeinen on toki KAHVIMYLLY ja kahvipapupussit, mitä olen hankkinut. Onhan se vastajauhetut pavut tuoreen tuoksuista ja maistuu hyvälle. Edelleen kahvilatarjonta on pientä, samoin leivonnaiset, teen sen mitä ehdin ja mikä varmimmin maistuu. Suosikkina onkin ollut muorin leipomat ruusupullat! 


Tervetuloa! Toivotaan aurinkoisia päiviä!

Kesän värejä Ruusumuorin pihassa

$
0
0
Pitemmittä puheitta laitan kuvia.












Elokuun tapahtumia Ruusumuorin kahvilassa 2019

$
0
0
Kesä ei ole vielä ohi, eikä ruusujen kukintakaan ole vielä ohi. Kylmän kesäkuun ja tuholaisten vaivaamat pensaat ovat heränneet uudestaan eloon ja kasvattaneet uusia kukkavarsia ja ehtivät vielä komeilla ruusuillaan, kuten useat perennatkin, mm. ritarinkannukset ja tulikukat.





Elokuulle onkin järjestynyt monenlaista tapahtumaa:

4.8.2019 Pattijoki Päivät, jossa Ylipään kylä keskeisenä paikkana tänä vuonna. Kylän juhlat alkavat Liikuntahallissa Kansanlaulukirkolla ja jatkunevat pitkin päiviä.

Sunnuntai 4.8.2019 klo 10-14 Ylipään liikuntahallissa

  • Klo 9.15 Maksuton kuljetus Ylipäähän Pattijoen torilta Hakalan vanhalla Ford-linjurilla
  • Klo 10 Kansanlaulukirkko ja kirkkokahvit
  • Klo 12 Tervetulosanat, Lasikankaan kyläyhdistyksen pj. Johanna Pistemaa Esitelmä: Pattijoen kylän nousu merestä ja asutuksen synty, Esko Ehrola
  • Klo 12.30 Jaakko Isolan haitarimusiikkia ja yhteislaulua
  • Klo 13.30 Ylipään kylän esittely (diaesitys)
  • Klo 13.45 Lyhyt kyläkierros Hakalan linjurilla, jonka jälkeen (Klo 14) paluumatka Pattijoen torille
Ruusumuorin Kesäkahvila on silloinkin auki klo 12.00 - 17.00. Esittelen mielelläni ruusuja niistä kiinnostuville. Kahvilasta voi myös ostaa Ruusutarina-kirjojani ja uusimmat kirjani Thelban tarina ja Audetan tarina (jatkoa edelliselle). Myynnissä on myös perennan taimia.

18.8.2019 tulevat joka kesältä tutut pelimannit Juvenin Anneli (haitari) ja Birgit Vainio (viulu) esittämään kansanmusiikkia klo 14-15.00.



25.8.2019 onkin sitten viimeinen kahvilan aukiolopäivä tälle kesälle. Silloin tanssivat nurmella Raahen Merenhelmet ja luvassa muutakin tanssia alkaen klo 14.00.


Ja tottakai kahvila on auki maanantaisin ja tiistaisinkin 12-17 tuonne 25.8. asti.

Sen jälkeen voin ottaa vastaan ryhmiä, jotka tilaavat erikseen oman ajan.

Musiikkia kahvilassani 18.8.2019 klo 14-15

$
0
0
Toistan edellisen sivun tietoja tässä, koska usein tekstin sisältö unohtuu pitemmän päälle. Musiikkisunnuntai on siis 18.8.2019 klo 14-15.

Toivotan tervetulleeksi kahvilaan ruusujen keskelle kuulemaan Anneli Juvenin ja Birgit Vainion puhdasta ja kaunista musiikkia haitarilla ja viululla esitettynä. He ovat taitavia soittajia ja ovat vielä jäseninä Raahen Pelimanneissa, joka on kärsinyt viime vuosina soittajakatoa. Uskon, että se jonakin päivänä jälleen on elinvoimainen, sillä huomaan radiota kuunnellessani kansanmusiikin uudenlaista nousua.

Anneli ja Birgit ovat olleet jo joka kesäisiä vieraita kahvilapihallani, vain kerran oli sateinen päivä, jolloin istuttiin pienen kahvilani suojissa. Toivon aurinkoa tulevaan musiikkituokioonkin.


Yli sadan ruusulajikkeen joukossa on yhä kukkijoita. Tämä on toiseksi viimeinen sunnuntaipäivä kahvilassani. LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!





Nyt mukaan tanssimaan nurmikolla SALSAA!

$
0
0
Elokuun sunnuntai 25.8.19 on viimeinen tämän kesän kahvilapäivä!

Kuten edeltävinäkin vuosina, tulevat Merenhelmet ry esittämään itämaista tanssia pihamaalleni 
klo 14.00. He ovat aina ottaneet mukaansa auringon! Uskon että nytkin ottavat.

Latinalaisten tanssien taitaja ja opettaja, tuttu Raahe-Opistonkin kursseilta, Merja Tanjunen, tulee mukaan myös vetämään tanssijoille ja tanssista kiinnostuneille salsaa pihamaallani. Salsarytmi vetää kyllä mukaansa. Nyt voi tutustua sen alkeisaskeliin! Merja tanssittaa halukkaita heti Merenhelmien esitysten jälkeen. Nautitaan rytmissä liikkumisesta kauniin luonnon keskellä sammalnurmella! Katsellenkin siitä voi nauttia!






Lämpimästi tervetuloa! RUUSUMUORI
Viewing all 179 articles
Browse latest View live