Quantcast
Channel: Ruusumuorin Kesäkahvila
Viewing all 179 articles
Browse latest View live

Joulumyyjäiset Ylipään (Lasikankaan) kylällä

$
0
0
Jo vuosia ovat kylän naiset täällä ahkeroineet leivonnaisineen ja käsitöineen myyden niitä Liikuntasalin avarissa, kotoisissa tiloissa. Varmaan jo viiden vuoden ajan keväisin ennen äitienpäiviä ja talvella ennen joulua.

Nytkin siellä on pöydät kukkuroillaan. Kaikki aitoa lämpimin ja ahkerin käsin tehtyä. Sieltä minäkin usein olen leivonnaiset ja joululaatikot ostanut ja pukin konttiinkin monenlaista.

Tässä vähän tunnelmaa kuvin... (käsitöitä liitän kuvina myös joulukalenteriosiooni ruusutarhablogissani)






Nämä joulumarkkinat ovat 8-9.12 klo 10-15 ja 15-16.12 sama aika. Tervetuloa!

Puutarhahaaste

$
0
0
Keskellä kylmintä ja pimeintä aikaa sain Karoliinan Puutarhasta haasteen, kysymyslistan johon lupasin vastata.


1. Mikä on puutarhasi lempipaikka?

- Keväällä katettu terassi, johon jo huhtikuussa paistaa etelän aurinko lämpimästi ja jossa voin imeä itseeni paljon D-vitamiinia. Muuten tykkään vain kulkea siellä, joka paikassa ja katsella ympärilleni. Teen varmaankin sen joka päivä.

2. Miten hankit puutarhaasi kasveja (ostamalla/jakamalla/kylvämällä/taimenvaihdosta)?
 - Minulle on erityisen arvokasta, jos saan taimia ystäviltäni heidän vanhasta puutarhastaan ja kokoelmistaan. Ja varsinkin, jos ne ovat jotain ikivanhaa perua. Kirjoitan taimista sen mistä ne ovat lähtöisin ja keneltä. Jotenkin siinä tulee mukaan myös se kasvin historia ja henkinen energia. Annan arvoa myös itsekasvattamille taimille ja kun jaan niitä, kerron sen ystävillenikin. Siinäkin on oma arvonsa. Myös siinä minkälaisessa maassa ja minkälaisessa paikassa lahjataimet ovat kasvaneet. Muutenkin, rahan puutteessakin, mielelläni jaan vanhoja kasvejani uuteen paikkaan puutarhassa. Tiedänhän silloin jo niiden kasvutavan ja säilyvyyden. Mielestäni ei haittaa, jos puutarhassani on samoja kasveja eri paikoissa.

3. Millä puutarhasi kasvilla on eniten tunnearvoa?
- Nyt tientenkin niillä ruusuilla, joita en onnistunut hävittämään, kuten Jens Munk, koiranruusu ja Mustilan ruusu. Ja ne kaikki perennat, jotka eivät kuolleet, vaikka en vuosiin jaksanut niitä hoitaa, kun itsekin olin huonossa kunnossa. Minä selvisin. Ja ne selvisi. Siis yhtä sitkeitä.

4. Mikä on seuraava projekti puutarhassasi?
- Haluan rakentaa Onnenruusulle onnentuvan. Sain kuulla monelta taholta, kuinka korkeaksi ja laajaksi se kasvaa, joten käytän lahjaksi saamiani heinäseipäitä ja olen suunnitellut niistä rakentaa tuvan, jossa on ikkuna ja katto, mutta missä on tarpeeksi tilaa oksien kasvaa ylös ja laajalle, kuitenkin niin että ne saavat tukea. Suunnitelmissa on myös vanhojen perennapenkkien purkua ja uusimista. Myös ruusupolun jatkamista ja ....ideaa on monenlaista.

5. Miten kuvaisisit puutarhaasi ? Romanttinen -, moderni -, perinne- , muu puutarha?
- Mielikuvitusrikas, villi omalla lailla ja hyvin yksilöllinen.

6. Mikä on puutarhasi riesa?
- Yksi on peltokorte ja suolaheinä. Tiedän, että ne pitävät happamesta maasta. Ja olen mitannut että tämän pihan/pellon maa on liian hapanta, ehkä vanhaa turvesuota. Se on syvältä kuitenkin vanhaa merenpohjaa hiesusavilaatuisena. Mutta käytän kalkkia ja nyt minulla on talven ajan tuhkasäiliö, mihin vien tuhkani kannen alle ja käytän sitä sopivissa määrin.

7.Millainen on paras puutarhapäiväsi?
- Kaikki ne päivät, jolloin saan puutarhaani elävää musiikkia, tanssia tai muuta sellaista ja ennenkaikkea siitä nauttivia ihmisiä. Sen energiasta kasvusto pitää! Aivan kuten ennen isäni soitteli pelimanniensa kanssa pihamaalla ja lehmät tulivat kaulat ojossa kuuntelemaan ja lypsivät kuulemma paljon paremmin myös maitoa.

8.Kuinka monta tuntia viikossa käytät aikaa puutarhan hoitoon parhaana puutarha-aikana?
- Hoito alkaa jo talvella ajattelussa ja ideoinnissa ja kirjoja lukiessa. Viime kesä sateineen meni melkein ruohonleikkuussa, kun on paljon alaa ja raskas kone. En huoli niinkään rikkakasveista, kunhan muu kukka saa voiman, mutta lyhensin kahvilapäivät neljästä päivästä kolmeksi päiväksi, koska huomasin, että puutarhani tarvitsee enemmän aikaa.

9. Parhain puutarhakirjasi?
- Lainasin aikoinaan joka kevät kyläni kirjastosta Kauppiaitten kustantamaa kirjaa '153 monivuotista puutarhakukkaa. Kun kirjasto lopetettiin, sain lahjaksi sen kirjan itselleni. Mutta kaikki ruusukirjat ovat nyt lähellä sydäntä.

10. Mikä sai sinut tänään hymyilemään?
-Ruusa-kissan ilme, kun kutsuin häntä syliini. Hänen ilmeensä kertoi, että tekee mitä itse haluaa.

11. Mitkä ovat parhaat puutarha vinkkisi?
¨Älkää aliarvioiko yrttejä! Ensinnäkin ne ovat hyvin kauniita, tuoksuvia ja ne tuovat paljon perhosia ja mettisiä puutarhaan. Ennen kaikkea ne ovat syötäviä ja terveellisiä monella tavalla.
Puutarhanhoito pitäisi olla energisoivaa ja parantavaa. Se ei ole sitä, jos stressaannut siitä. Puutarhan hoito ei aina ehkä sovi täydellisyyden tavoittelijoille.

Kahvilasuunnitelmia

$
0
0
Kun  tänne kahvila-blogiinikin talvella kurkistetaan, niin laitan vähän tilannekuvia ja sitä talven kauneutta kahvilapihaltani.

Olen miettinyt ensi kesän aukioloaikoja. Niitähän on syytä jo alkaa mainostaa.

Nyt aion pitää kahvilani auki vain kolmena päivänä viikossa; sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina. Siten vapautuu myös enemmän aikaa ryhmien omille varauksille. Viime kesänähän minulla meni vapaapäivät laajan nurmikkoni leikkuuseen. Ryhmille täten voin sitten antaa myös ympäristön opastuspalveluakin enemmän, jos sitä toivotaan. Ja toivottavasti ensi kesä olisi kuivempi ja aurinkoisempi.

Aukioloaikaa olen myös miettinyt. Aamusta eivät ihmiset niinkään ole liikkeellä, enemmän illalla, joten ajattelin kellon ajaksi 13-19.

Avaisin kahvilani jo 2.6 ja pitäisin sen auki elokuun 20.päivään asti. Juhannuksen jälkeen ottaisin pari viikkoa vapaata, sillä haluaisin lähteä kiertelemään Suomen ruusutarhoja, puutarhoja ja erityisiä kulttuuripaikkoja, kahviloitakin. Siis opintomatkaa suunnittelen.

Nämä kaikki asiat vielä ovat -ISI-päätteisiä, joten jos joku hoksaa vielä parempaa aikamahdollisuutta, niin voi kertoa tähän tai ilmoittaa minulle.

Mutta nautitaan vielä talven kauneudesta!

Ruusuaitani taitaa olla kauneimmillaan juuri talvella.




Nyt on lunta riittävästi, kiitos Talvi!



Paskaräme, raivaajan muistomerkki

$
0
0
Ruusumuorilla on talven aikana kaikenlaista sellaista pientä hommaa, joka koskee kahvilaani ja ympäristöä siinä. Yksi projekteista on opaskylttien tekstitys.

Viime kesänä ympäristön tietous löytyi ruusuin koristellusta kansiostani kahvilan pöydältä. Siihen olin sitä kirjoittanut, ja aika paljon asiakkaat sitä lueskelikin. Kuitenkaan ei ole helppoa kulkea ympäristössä pelkän kansiotiedon mukaan. Päätin saada opaskylttejä tuonne ympäristöön. Kyläyhdistyksessä innostuttiin samaan asiaan; opaskylttejä myös kylälle. Tämä idea tuli Maailman kauneimman kylä-historiakirjan esittelyssä esille kylän juhlissa. Nykyiset kylän asukkaat eivät tiedä paikkojen nimiä eikä niiden tarinoita. Vieraista ja ohikulkijoistakin olisi varmaan mukava lukea niitä joskus.

Olemme saaneet opaskyltit kaupungilta. Suuret kiitokset sinne ja Sofy-rahastolle! Vielä täytynee selvittää maanomistajien lupa, varsinkin reitille, jonka olemme suunnitelleet ensi keväälle; Paskaräme-Liekokangas-Pahkamaa-kierros.

Tässä kuva ja teksti minkä alustavasti olen tehnyt Paskaräme-opaskylttiin. Asiaa voi kommentoida.


" Paskaräme on puoli kilometriä pitkä kuuden saran pelto Pattijoen Ylipäässä, Liekokankaan lähistöllä. Se on raivattu suohon. Aluette voisi nimittää 'Raivaajan muistomerkiksi'.

1920-luvullaLinnalanperän asukas Arvid Kastelli päätti laajentaa peltoalaansa ostaenkyseisen suoalueen Saarelan Heikiltä. Kun suota alettiin raivaamaan, tuli yllätys. Suo olikin täynnä muinaisessa luonnonmullistuksessa kaatunutta tukkimetsää. Näitä tukkeja oli päällekkäin jopa kolmessa kerroksessa suomuhakon ollessa kolme metriä syvä.

Kylän väkeä osallistui suon kuokkimiseen. Jopa kaupungista asti tuli aamusella väkeä tyhjän hevoskuorman kanssa ajaen illalla kotiin täysinäisen puukuorman kera. Suolta raivattu puutavara oli kuumaa polttopuuta ja siten oivallinen päivän palkka raivaajamiehlle, joka suolta tullessa näyttisotkuiselta ja väritykseltään 'paskaiselta'. Moni keräsi suolta itselleen talven puut. Työ oli raskasta ja likaista. Siitä peltoaukio sai nimen Paskaräme, kauniimmin sanottuna Kakkaräme.

Kylällä olikin sanonta, että Paskaräme on sellainen pelto, joka piti kylän hellat kuumina monen vuoden ajan. Vieläkin peltoa kyntäessä sieltä nousee mustia juurenkarahkoita."

Uusi käyntikortti vuodelle 2013

$
0
0
Ruusumuorin Kesäkahvilan (aittakahvila, puutarhakahvila, kotikahvila) aukioloajat on sitten päätetty.

Tilasin uudet käyntikortit. Kovasti täällä odotetaan kevättä!


 Kortin toisella puolella on aukioloajat näkyvissä! Muutenkin päivitän tässä viime kesän tietoja Vanhan Kastellin ja Tuijapihan osalta.


Tervetuloa Kevät!!!

Tervetuloa sivuilleni suunnittelemaan luontoretkiä!

Miten pieni kylä ja vanha talo eläväksi ja toimivaksi?

$
0
0
Wanhassa Kastellissa pidettiin 'Runoilta' pohjautuen 'Maailman kaunein kylä'-historiankirjaan, mikä saatiin valmiiksi viime syksynä. Tämä siksi, että kirja tulisi entistä elävämmäksi ja historia ymmärrettävämmäksi.

Mutta taustalla on paljon muuta. Tälläisiin pieniinkin tilaisuuksiin tarvitaan toimeenpanevaa voimaa. Se löytyy omasta kyläyhdistyksestä (Lasikankaan Kyläyhdistys ry, jolta löytyy omat kotisivut) ja  ihmistä, joilla löytyy yhteisöllistä henkeä. Mukaan tarvitaan myös arvostusta omaan ympäristöön ja historiaan. Monella kylällä rapistuvat vanhat muistojaan säilyttävät talot tyhjillään. Väkeä muuttaa pois. Wanha Kastelli täällä on elossa, kutsuvana, väen viihdyttäjänä ja monessakin mukana. Kiitos siitä Aarne-isännälle! Nytkin pirtti oli melkein täynnä väkeä, joka aloitti juhlan rupattelulla ja kahvinjuonnilla.

Pääsiäismaanantain illassa kuultiin Aaro Helaakosken (jonka sukujuuret Linnalanperällä) ja  Kerttu Kastellin (Linnalanperän runoilija) runoja. Ja mikä parasta, historiankirjassa mukana olleet uudemmat runoilijat; sisarukset Jouko Kastelli ja Soile Ylikulju, olivat itse mukana lausumassa omia runojaan. Liikuttava hetki lausua niitä pirtissä, jossa lapsena usein vieraili. Raakel Pistemaa, myös Linnalanperältä (Siis mikä runoilijoitten perukka!) lauloi sanoittamansa 'Viinapolun balladin'.

Esillä oli myös kylän vanha runonikkari Hannes Pihlajakoski (ei Linnalanperältä kuitenkaan), jonka kronikka kylän taloista 1940-luvulta esitettiin jopa talon vanhan härkkimen voimin. Se oli oiva karttakeppi kartalla, jossa se kulki tietä myötä talosta taloon lukijan mukaan. Yleisön joukossa kiersi myös alkuperäinen nide kauniisti käsin kirjoitettuna. Se oli löydetty erään vanhan talon kätköistä.Tässä touhussa oli yleisökin mukana kommentteineen.


Hanneksen kyläkronikka oli hyvin tärkeä pohja historiankirjassa sille, miten myös talojen historiikki kirjassa tuli esille. Koskaan ei tiedä, kuinka tärkeää roolia voi vanhat paperit esittää!


Vappu Kallio, historiakirjan toimittaja, karttakeppinään talon härkin, näyttää kartalta missä mennään ja Liisa Ingerttilä lukee kirjasta kroniikkaa. Ruusumuori itse väsäsi vähän supistettua pohjakarttaa taustaksi. Ei ollutkaan helppoa saada koko kylää yhdelle kartalle. Punaiset mökit (silloiset 'savut' ) olivat olemassa 1940-luvulla. Valkoiset tarrat ovat yleisön kirjoittamia nykyisiä talon paikkoja. Luulen, että niitä tulee ainakin tuplaten vielä lisää. Lupasin piirtää talot niidenkin paikoille, ilman savupiippua ja värittää keltaisiksi. Siten ne erottuvat vanhoista.
Mutta 'huh', kartta voi mennä vielä uusiksi, sillä virheitä löytyi monta. Kuitenkin tämä piirros elävöitti ehkä paljonkin esitystä ja silloista kylän kuvaa.


Joukon ja Soilen runoissa oltiin paljon ajassa 1950-60, lapsuuden muistoissa. Paljon on kylä siitäkin muuttunut!

- Näin elää pieni kylä ja vanha talo!




VANHA KASTELLI

$
0
0

Kotimuseo Vanha Kastelli Ylipään Linnalanperällä on edelleen auki kesällä 2013, mutta pienellä muutoksella. Talon isäntä tekee tosissaan töitä uusien museotilojen ja ympäristön suhteen ja haluaa käyttää siihen aikansa. Hän ottaa vastaan vain ryhmiä ja tilauksesta. Niistä voi sopia Ruusumuorin kahvilan yhteydessä. 
Kerrotaan, että Ylipään kylä on syntynyt muinoin rakennettujen piilopirttien liepeille. Viljavaa maata on löytynyt Pattijoen ja sen sivujokien maastosta. Hyvät kala- ja  riistamaat ovat houkutelleet myös puoleensa.

Kastellin tilan katsotaan olevan seudun ensimmäinen verotalo, sillä se on maksanut veroa jo vuonna 1739. Tila on vaihtanut omistajasukua ja nimeä usean kerran. Kastelli-nimi on otettu Linnanraunioiden mukaan ensin nimenä Kastell, vuodesta 1931 Kastelli. Kastellin tilaan on aikoinaan kuulunut maata n. 147 ha, viljeltyä maata n. 34 ha. Sukupolvien myötä siitä on erotettu muita tiloja Linnapelto on kuulunut Kastellin peltoihin pari sataa vuotta, joka myöhemmin erotettiin Eino Kastellille, ja josta hänen rakentamansa hirsitalo sai nimensä. Siinä pihalla on nyt Ruusumuorin kahvila.

Paikalla on asuttu ainakin 220 vuotta. Kastelli-suku on ollut tilalla 168 vuotta. Tällä hetkellä taloa isännöi Aarne Kastelli. Ajat ovat muuttuneet, kylämaisema on muuttunut, samoin vanhat mahtitilat. Rautaruukin tulon myötä lopetettiin lehmien pito ja maanviljely, ja vanhojen sukupolvien myötä hiljeni monen talon elämä. Näin on käynyt myös Kastellissa, jossa syystäkin tämän hetkinen isäntä on huolissaan siitä, mihin joutuvat menneitten sukupolvien työn arvot ja vanha maalaiskulttuuri. Aarne Kastelli on pyrkinyt pitämään taloa pystyssä ja kerännyt sinne nyt yleisöllekin nähtäväksi vanhaa kalustoa ja esineitä, joita on varastosta vielä löytynyt. Tuvassa siis näkyy talon naisten ja miesten käsitöitä useamman sukupolven ajalta.Aarnen kanssa juttusille päästessä voi nähdä muutakin mielenkiintoista, kuten vanhojen radioiden ja sähkölaitteiden historiaa. 

 
Jos Kastellin Linnarauniolta poikkeaa Viinapolulle, tulee pian lähteelle, ja Latvaojan ylittävälle sillalle. Tien toisella puolella näkyykin jo Vanhan Kastellin rakennuksia.

Kuvia Vanhasta Kastellista:



 

Tuvassa takana 'nukkumatti', josta saa esille neljä vuodetta.
Radion pakkauslaatikkokin tallessa!

Ruusumuorin arvomaailmaa

$
0
0

Ihminen arvostaa yleensä sitä missä hänen on hyvä olla.

Olen joutunut tämän kevään aikana miettimään paljon sitä mitä arvostan ja miksi.

Arvostan todella kotiani siksi, että minun on ollut hyvä siinä olla,. Se ei ole pelkkä koti, vaan myös ympäristö; hyvät naapurit, laajat metsät, kaunis maalaiskulttuurimiljöö ja hiljaisuus. Korostankin mielelläni tuota hiljaisuutta, sillä jos puhun Raahen kaupungin 'hiljaisimmasta kylästä', tarkoitan sillä sitä, että mikään meteli ei yllä tänne eikä mikään vilkasliikenteinen tie ohita tai halkaise kylää.

Arvostan myös historiaa, jota löytyy lähiympäristöstä kivikauden ajoilta vielä tuttuun maataloushistoriaan saakka.

Arvostan siellä myös turvallisuutta ja puhtautta. Voin huoleti käyttää luonnon antimia.




Kahvilavierailleni tässä pihapiirissä minulla on tarjota mielestäni paljon, jos voin tarjota luonnonrauhaa, maalaiselämää ja virikkeellistä ympäristöä. Virikkeellisyydellä tarkoitan taas sitä, että puutarhassani voi kulkea, viettää aikaa, tehdä retki metsään historiallisille Kastellin Linnaraunioille ja lapinraunioille, kulkea polkua tai kyläraittia ja tutustua vanhoihin pihapiireihin.



Arvomaailmani uhkaksi ovat nyt tulleet tuulivoimalat. Ne tulevat aivan liian lähelle kyläasutusta! Liian lähelle luontoa, missä on vielä eläinlajirikkautta purotaimenesta haukkoihin ja petonisäkkäisiin asti. 

En ole ainoa tässä kylällä, jolla on samat arvot. Onneksi samat arvot löytyvät laajemmalti muiltakin tahoilta.
Sanomalehti Raahen Seudussa on paljonkin kirjoituksia aiheesta:



Kommentit olisivat tervetulleita tälle sivulle!


Ikkuna tulevaan kesään 2013!

$
0
0
Ruusumuori on kunnostanut aittakahvilaa vieraita varten. Kovin paljon uutta siihen ei ole tullut. Lattiaa ei uusittu vielä. Eiköhän se kestä vieraiden askeleita vielä tämän kesän, kun viime syksynä kesti tanssinkin jytkeen. Joten aitta avaa ovensa tuttuun vanhaan malliin. Ikkunaverhot toki vaihtuivat nyt ruusuisiin. Uumoilin, että jos tulee kuuma kesä, on hyvä ikkunavaloa varjostaa vähän paksummilla verhoilla. Positiivista ajattelua!

Vanhanajan kukka enkelinsiipi on tuotu pöydälle ikkunalämpöön. Ikkunasta näkyy valmis ruusuaita, roskaläjä on poltettu pois ja siistitty. Taustalla aurattu pelto odottaa kylvöä. Ruoho on alkanut viheriöimään. 

Luonnonrauha ja metsän keväinen humina. Vielä ei näy tuulimyllyjen ropelleja. Sekin vaara häämöttää.

Itse asuintalo, joka vielä viime kesänä oli rähjäisen näköinen remontin alla, on saanut siloitellun pintakerroksen ja uuden ulkoeteisen ikkunoita vailla valmis. Nyt on aika mennyt ison pihan haravoimisessa, sillä lumi ja jää oli pitkään pinnalla. Näin siirtyivät myös muutkin muutostyöt. Kukkapenkkejä rapsuttelen, vanhoja kaivan pois ja uusia lisään. Olen laittanut taimia kukkapurkkeihin myytäväksi asti mm. valkoista akileijaa.

Kahvilan ensimmäiset vieraat saapuvat jo perjantaina. Ryhmiä on tulossa jo toukokuun aikana. Toivottavasti aurinko heitä lämmittää tässä. On yleistä, että täällä on lämmintä, kun mereltä vielä   Raahessa puhaltavat kylmät tuulet.

Ylhäällä punaisella näette kuitenkin uudet yleiset aukioloajat. Edelleenkin toivon, että vierailijoilla on pikkurahaa mukana, sillä en voi ottaa vastaan korttimaksua. Ja edelleen pyydän ilmoittamaan, jos tulee yli 8 hengen ryhmiä. Niitä voin ottaa vastaan myös muina aikoina kun sovitaan.Tällöin minulla on aikaa myös opastamiseen ja ympäristön esittämiseen.

Talven mittaan oli hauskaa tavata ihmisiä, jotka melkeinpä anteeksi pyydellen kertoivat, että eivät ole ehtineet käydä kahvilassani. Mukava kun tällekin kesää riittää asiakkaita! Lämpimästi tervetuloa! Ruusumuori

Löytyipäs tällastakin raahelaista musiikkia, rytmi sopinee hyvin minun tämän hetken askeliini: soittajina Sakari Piippo, Sami Keinänen, bassossa oma poikani Aleksi Kastelli ja laulussa Laura Lehtonen

Linnanrauniot - Paskaräme - Liekokangas - Pahkamaa - Viinapolkureitti valmis!

$
0
0

Tässä maastomaisema reitteineen Pattijoen Ylipään kylässä Linnalan (Kastellin) perällä, osana siis Raahen kaupunkia. Ruusumuorin kahvilan takana on kaupungin rakentama yleinen parkkipaikka (myös biokäymälä). Siitä lähtevä reitti kulkee läheltä Linnanraunioita (Linnakangas), jossa museoviraston kyltti ja polku jätinkirkolle. Jätinkirkkojen eteläisessä päässä on useita lapinraunioita, josta oikeaan tulee polku jälleen alas reititylle metsätielle.


Pari vuotta sitten Kastellin sisarukset aloittivat vanhan Viinapolun (linkki tässä) esiinraivaamisen. Pienessä määrin sitä on jo kuljettukin tässä Linnalanperällä. Mutta suurin osa siitä jäi pienelle käytölle. Kylän historiikkikirjan Maailman kaunein kylä myötä heräsi ajatus, että olisi mukava tietää missä kirjan nimeämiä paikkoja sijaitsee ja miten niitä löytää. Lasikankaan kyläyhdistys päätti kehittää Viinapolkua, lisätä paikkoja tarinoineen ja tehdä siitä rengasreitti. Sitä voi kulkea kyläläiset ja muutkin Raahen metsämaisemiin ja vanhaan kulttuuriin tutustujat. 

Ei tällainen hanke suju ihan käden käänteessä. Miettiä reitti maastossa, suunnitella kirjeitä sopimuksineen maanomistajille, kirjoitella opaskylteille tekstit ja kaikenkukkuraksi laittaa ne maastoon. Apuun tuli Raahen työpaja ja syksyllä kaadetut lehtikuuset sekä Sofy-hanke. Kiitos heille! Siis ei mikään helppo nakki, mutta mukavalla talkooväellä ja yhteishengellä se sujuu. Talven ja kevään työ siinä on ollut ja monta kokoontumista. Mutta nyt on helpompi jatkaa kyltittämistä muuallekin. Opaskylttejä tulee pikkuhiljaa esille Linnalanperällä enemmänkin, mutta myös keskikylälle. Sinne on suunnitteilla kävelyreitti myös.


Teksti on laitettu keltaiselle pohjalle, kuten myös reitti merkitty keltaisella maalilla.

Ja vieläkin huokailtiin. Polkua pitää raivata selvemmäksi kulkea. Osa maastoa on aika risukkoista. Kunhan helteet hellittää, niin eiköhän sekin tilanne parane.

Mutta sekään ei vielä riitä. Nyt pitäisi olla väkeä sitä talsimassa. Polku kulkee enimmäkseen hyvässä maastossa ja näkyvillä (meinasin kirjoittaa että polku kulkee selvänä, viinapolkuhan se on, heh). Reitille tarvitaan myös polun polkijoita. Toivottavasti syksymmällä esim. koululaiset tekisivät syksyretkiä.

Polulle voi poiketa muualtakin kuin tästä Linnanraunion parkkipaikalta.

Kun tulee Paskarämeen kyltin kohdalle ja haluat katsoa pitkää peltoa, sinne on aina syytä kurkistaa hiljaa. Voit nähdä siellä jotakin.

Pahkamaan tien varressa paikassa missä kyltti kertoo muinaisesta kyläläisten tiestä junalle, on myös Leo Ijäksen ja Irma Raudan kaunis pihamaa, missä on Irman betoniveistoksia. Pihan omistajat ovat luvanneet, että pihaa voi kurkistella ohimennessä ja jututtaa isäntäväkeä, jos he ovat pihamaalla. Pihaa kun ei voi ohittaa ihastelematta!

Talkooväki koki pihamaan ihastuttavana levähdyspaikkana isäntäväen kanssa jutellessa.
Kartan voi printata tältä sivulta, myös Lasikankaan Kyläyhdistyksen sivulta. Sitä saa myös Ruusumuorin kahvilasta yhdellä kolikolla.

Tervetuloa metsämaisemiin ja kyläraitille!

Kirppisaitta avaa ovensa huomenna 2.6 sekä kahvila!

$
0
0
Toinen aitta on kunnostettu nyt kirpparia varten ja poikani on syynännyt aika tarkasti mitä sinne laitetaan ja mitä ei! Ja kaikenlaista vanhaa ja mielenkiintoista sinne on löytynytkin vinteiltä ja vanhoista varastoista. Kannattaa tulla katsomaan! On videoita ja musiikkia jne.

Komea poikani siellä  huomenna  niitä esittelee!

Tietenkin toivon, että pihaan ilmeistyisi muitakin kirppispöytiä kyläläisiltä. Mutta aurinkoa ja kuivaa säätä siihen tarvitaan! Toivon meille kaikille mukavaa päivää!

Tervetuloa!




toivottaa kurkkaamaan ja juomaan pannukahvia ja maiskuttamaan tuoretta ruusupullaa!

Ruusumuori


Jotakin uutta!

$
0
0
Monta uutta asiaa kaavailin kesäksi kahvilani ympäristöön. Jotakin siihen syntyikin. Monta pientä ja näkyvämpääkin seikkaa.

Sain uuden pation aittakahvilani läntiselle seinustalle ja kamala nokkos- ja vuohenjuuripusikko siitä on häipynyt. Muutenkin ympäristö on siistiytynyt viime kesäisen taloremontin jäljiltä. 


Pellon laidassa sempramännyn varjossa on leppäkerttupöytä koivujakkaroineen. Tähän käytin vanhat leppäpuut, löytämiäni kivilaattoja ja vanhan paisuntakattilan. Ympärillä on kohoamassa kultapallo ja pallo-ohdake ja muutakin kukkaa. Siinäkin voi nauttia kahvit ja katsella maisemaa vähän eri suuntaan. Tämä rakennelma on ihan Ruusumuorin käsityötä. Kun taas patiossa ja alhaalla olevan riukuaidan teossa muorin voimat ja tiedot loppuivat ja tarvittiin miehisempää apuvoimaa.




Joka tapauksessa aita tuli valmiiksi ennen kuin ritarinkukat ehtivät kaksimetrisiksi. Tuen ne kasvulleen tarvitsevatkin. Aidan teossa on käytetty vanhoja kauniita heinäseipäitä.

Ruusupensaat ovat komistuneet ja nuppuja täynnä. Luulen että useimmat niistä ovat jo täydessä kukassa juhannuksena. Ja useimmat kesäkukat ovat juuri puhkeamassa kukkaan! Aivan liian pian!

Runotkin puhkeavat kukkaan!

$
0
0
Jossakin blogissani on pieni maininta runoilija-kirjailija Kerttu Kastellin pihapiiristä (kartta), mutta nyt on oiva tilanne kertoa tästä enemmän nyt, kun vietämme huomenna runosunnuntaita Ruusumuorin Kesäkahvilassa. 

Siellä Aunimarjut Kari ei kuitenkaan lue nyt Kertun runoja (vielä) vaan omiaan. Mutta samassa Raahen Runoseurassa ovat molemmat lausumistaan kasvattaneet. Auni on lausumassa runojaan su 9.6 klo 14 ja klo 15. Toivon, että kuulijat tulisivat vähän aikaisemmin, joten ehdin tarjoilla kupposen kahvia siihen mukaan ennen tilaisuutta. Runoilija itse päättää, lausuuko runoja puutarhassa vai missä. Ja luonto viimeistään päättää, liittyykö runojen taustamusiikkiin aitan katolla oleva sateen ropina vai auringonpaiste lintujen säestyksellä. 

Samana päivänä voisivat runojen ystävät tehdä myös toivioretken Kerttu Kastellin pihamaalle ja löytää se tunnelma, joka inspiroi runoilijaa luomaan kauniita ajatuksiaan paperille raskaan maatyön ja kolmen villin pojan kasvattamisen lomassa. Talo on alunperin sekä Kerttu Kastellin että omani aviomiesten sekä kahden tyttären synnyinkoti Myllysaari, heidän isänsä rakentama. Siihen Niilo toi Kertun tutustuessaan häneen rintamalla lottatyttönä ja siinä hän asui melkein viimeisiin vuosiinsa saakka, kunnes oli pakko hakea helpompaa olotilaa Hopeataurista.


Siis tämä Kastellinperä, suomeksi Linnalanperä, on myös runoilijaperää! Täällä sykkii runosuoni muissakin taloissa (mm. Raakel Pistemaa). Jos ei runomuodossa niin ainakin luovassa kekseliäisyydessä ja inspiraatioissa on täällä voimaa.
 

Tänne on mukava toivottaa tervetulleeksi muitakin runoilijoita, kuten nyt Aunimarjut Kari. Toivon sinulle viihtyisää hetkeä kesässä, jolloin juuri ruusut avaavat kukkiansa!

Tervetuloa kokemaan tätä!
                      
"Opetan lapsille tuleentuneen pellon laidalla jyvän tarinan.
 Kerron kylväjän osan ja auringon ja maan ja sateen tehtävät.
 Kerron myös ihmisen osan vehnänjyvän kaltaisen joka maahan peitetään.

 He katsovat minua pitkään eivätkä kysy enää mitään.

 Se on niin vaikea ja selkeä samalle kertaa aivan kuten maa ja taivaskin kaukana toisistaan
 ja silti lähellä."

 Kerttu Kastelli (Talot merelle Kallellaan - antologia 1983)

Kiitos Aunimarjutille kauniista hetkestä aittakahvilassani!


Tässä Aunimarjutin viimeisin runokirja! Kirjakaupassa saatavilla.

Aunimarjut Facebookissa:

Se taide, mikä tulee syliisi ja joutuu usein roskiin...vai joutuuko?

$
0
0
Me emme aina näe kaikkea. Olemme sokeita useille asioille. Ja siksi moni asia menee ohitsemme sitä koskaan tiedostamatta enempää. 

Postikortit. Luemme ystävän tervehdyksen. Se hetken lämmittää. Mutta huomaammeko kortin taidesisältöä enempää? Yhtä korttia taiteilija on ehkä suunnitellut monta päivää, tehnyt ja parannellut monta kertaa ja on onnessaan, jos on saanut sen painetuksi, kulkemaan maailmalle ja ilahduttamaan ihmisten mieliä. Samalla kortti on taideteos, teos, jota monistetaan kaikkien käyttöön.


Muistan kolme-neljävuotiaasta erästä surkeaa näkyä ja itkin pitkään ja hartaasti. Näin tätini laittavan pesään postikortteja! Liekit nuolivat jotakin, joka minulle oli arvokasta ja kaunista. Ihmeelliset kortit! Silloin ei lapsilla ollut moniakaan leikkikaluja. Kortti ja kuva olivat minulle tärkeitä. En ole koskaan itse raskinut laittaa postikortteja roskiin, ja niinpä niitä on kertynyt vintille monta laatikkoa.

Tämä Pitkärannan kortti on eräs Paulan suosikki  lintuaiheineen.

Naapurini Paula Koppinen kerää myös postikortteja.  Ne eivät ole kasoissa laatikoissa kuten minulla, vaan ne ovat kansioissa somassa järjestyksessä tekijöiden mukaan, jopa ilmestymisvuosijärjestyksessä. Ja Paula tietää niistä paljon. Hän tietää korttien tekijöistä, heidän taiteestaan ja heidän elämästään. Hän on jopa tavannut niiden tekijöitä, kuten Marja-Liisa Pitkärannan. Paula ei toki kerää kaikkia kortteja, vaan hän on erikoistunut joihinkin tekijöihin ja joihinkin kuva-aiheisiin.

Eräs Paulan lempiaiheista on hevonen. Tässä ruotsalainen tekijä Erik Forsman.

Nyt sunnuntaina 16.6 klo 14-17 hän tulee kansioineen kahvila-aittaani näyttämään kansioitaan (osan niistä) ja kertomaan niistä. Toivon, että asiasta kiinnostuneet ovat nähneet ilmoituksen Raahen Seudussa ja tulevat tänne Linnalanperälle niitä ihailemaan. Muun muassa hänellä on mukanaan Marja-Liisa Pitkärannan, Jaana Aallon ja ruotsalaisen Las Carlsonin tuotantoa. Hän ottaa mukaan myös hevosaiheisen kansion, johon hän kerran innostui. 

Paula ei kerro, mistä kortit ovat tulleet ja keneltä, vaan ehkä juuri sen mitä kautta hän on löytänyt kortteja, mikä niissä häntä kiinnostaa ja herättelee hänen kauneudentajuaan. Kortti on pieni, mutta se voi kertoa niin paljon ja se voi olla niin herkän kaunis tai hauska. 


Kahvila-aittani on todettu usein myös tarinoiden aitaksi. Tulkaa katsomaan, kuulemaan ja kertomaan omista korttikiinnostuksistanne. Ei haittaa, vaikka toisitte omia aarrealbumeita mukananne. Aittaan mahtuu noin parikymmentä henkilöä kerralla. Nyt ei haittaa vaikka sataa vettäkin ja on kylmä. Olen saanut sähköt aittaani, joten voin pitää siellä jopa lämmitystä päällä.

Jos on aurinkoista, voi kurkistaa puutarhaanikin. Siellä pienistä ruusupensaista on suuri osa silloin täydessä kukassaan.

Rosa altaica, melkein yhtä pieni ja nätti kuin postikortti!


Tervetuloa!

Mitä löytyy kirppisaitasta?

$
0
0
Ruusumuorin Kirppisaitta on saanut sähköt, joten näkyvyys ikkunattomassa aitassa on nyt parempi ja kaikkea voi katsella rauhallisesti. Mutta mitä siellä oikein on? Ja mistä? 


Tämä talo on 65 vuotta vanha ja taloon jo aikoinaan siirtyi isännän mukana kaikkea vanhaa. Joten nyt kun pikku hiljaa siivoilen näitä nurkkiani ja ulkorakennuksia, sieltä löytyy monenmoista, jota nyt siirtelen kirppisaitan suojaan. Tosin itsellenikin on kertynyt kaikenlaista, josta raskin luopua. Samoin pojilleni.

Kirppisaitan ovi on auki silloin, kun emäntäkin on kotona. Joten sinne voi päästä kurkistamaan kahvila-ajankin ulkopuolelle.

Ulkona on jo tervehtimässä vanhan mattopuiden osia.
Silloin etsittiin metsästä luonnonväärää puuta, josta rakennettiin nuo kannatinpuut.

Valitettavasti kaikki osat noista mattopuista eivät ole tallella.


Myynnissä on lähes vain kerran katsottuja videokasetteja. Niitä saa eurolla tai 50 sentillä, ja jos sattuu olemaan tällainen laite vielä kotona, on sadepäivien ratto taattu.

Esillä on myös CD-kasetteja. Palapelit, jotka on hyvin säilytettyjä, on myös mukava puuha kesämökille huonompina päivinä. Kirjoja löytyy joka makuun, vanhasta Rexin sarjasta aivan uusiin. Dekkareista romantiikkaan ja siltä väliltä.

Vanhat nahkasaappaat voisivat olla mukava näky jonkin puutarhassa. Alumiiniesineitä sinne löytyy myös sekä lasiesineitä.

Vanhat punaiset puusukset ovat kauniit, ja festarilaseja on laatikollinen pojan aikoinaan kerääminä.





 Posliiniesineistä voi valkata tarpeellisia ja keräyskuppejakin. Lasten leluja on vielä joitakin.


 Silkkihepeneitäkin löytyy kirjahyllyn alta muovilaatikosta...


Naapuri on joskus huutokaupasta huutanut tällaisia rannalle sopivia lasten aurinkotuolejal


Palttootakin löytyy, työtakkeja ja muuta mukavaa vaatteiden joukosta. Ja monenlaista muutakin tavaraa.


Tervetuloa kurkistamaan!



Juhannussunnuntaina pelimannimusiikkia!

$
0
0

Juhannukseksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista, jopa sunnuntaillekin, jolloin avaan taas kahvilani.

Samoin lupasivat lähiseudun pelimannit saapua sitä sulostuttamaan! Kuten tekivät viime kesänäkin heinäkuussa. Kaunis kesäinen päivä, pääskysten kirmailu, kukkien loisto ja suomalainen musiikki käyvät yhteen. (Vaihdan tähän uudet kuvat viime kesäseltä. Kaunis oli tuokio! Kiitos pelimanneille!)



Viime kesänä tuli laulajia myös mukaan! Heitä toivon nytkin tervetulleeksi!

Ja mitä olisi musiikki ja laulu ilman kuulijoita?  Pihalla on useita pöytiä ja paikkoja istahtaa ja nauttia kesäisistä sävelmistä kahvikupposen äärellä.

Lisäksi haluaisin kertoa, että Ruusumuorin Kesäkahvilassa on esillä selonteot suunnitelluista tuulivoimaloista Linnalanperän ympärille oleville kummuille. Myllyjähän tulisi tännekin yhteensä 30! Se on mielestäni aivan liian paljon. En vastusta tuulivoimaloita yleensä, mutta nyt tuntuu kuin minut piiritettäisiin ja tukahdutettaisiin ja kaunis luonto ja kulttuurimaisemat tuhottaisiin! Kaikki se mitä arvostan asumisessa täällä, revittäisiin rikki. Siksi kahvilassani on esillä Sampo Kastellin esille tuoma kritiikki tälle ja adressi, johon on kertynyt jo paljon nimiä ja lisää toivotaan. Mukana on myös Anu Rainela-Lankisen (Ursa) selonteko Jätinkirkkojen arvosta. Tulkaa tukemaan nimellänne Raahen vielä positiivisesti hiljaisen, mutta yhteisöllisesti voimakkaan kylän kaunista ilmapiiriä kuin myös luonnon ja  kulttuurin rikkautta. 

Ruusumuori kutsuu...

Ps. Kiitos kaikille kahvilassa vieraileville! Jokainen toi muassaan lisää aurinkoa ja lämpöä. Soititte ja lauloitte kauniisti!


Kahvila tauolle kesähelteessä!

$
0
0
Kahvila sulkeutuu pariksi viikoksi ja avaa ovensa jälleen sunnuntaina 14.7.

Toivon vieraita silloin jälleen tervetulleeksi! 





Ruusumuori palannut Suomen ruusukierrokseltaan!

$
0
0
Tein haaveestani totta. Eli parin viikon ajan kiertelin Suomea autollani vain päämääränä katsella ruusutarhoja ja puutarhoja. Väliin kurkistin kartanoihinkin ja erilaisiin kirppiksiin. Matka oli huikea! Sain Suomen vihreästä luonnosta ja mitä ihmeellisimmistä puutarhoista paljon ideaa, oppia ja voimaa.

Näistä päivistä olen tehnyt matkakertomusta Metsätontun ruusutarha-blogissani, joka löytyy tuosta oikealta. Sieltä löytyy vinkkiä mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin.

Nyt perkkaan kukkapenkkejä, keittelen kahvia ja teen leivonnaisia. Tosin hiljaista on aitassani, aika harva kolkuttelee. Kahvilani on auki vielä elokuun puoleen väliin sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin. Ryhmiä voin ottaa vastaan muulloinkin. Toivotan tervetulleeksi!

Iloinen yllätys oli, kun tulin kotiin. Nurmikko oli leikattu! Ruusut ja kissat oli hoidettu hyvin! Mukava oli tulla kotiin! Kiitos Niinalle ja naapurille!

Pihamaani oikein loistaa keltaisista helokeista ja loistoalpeista. Valkoinen akileija ja myskimalva valaisevat vielä hämärissäkin ja ritarinkukat vellovat kaksimetrisinä kuin meren mainingit. Mustialanruusu, onnenruusu ja ruustinna kukoistavat. Ryhmäruusutkin puskevat kovasti nuppujaan. 




Opin matkallani, että jokaisella on omanlaisensa puutarha, omalla lailla puutteellinen, mutta myös omalla lailla ihastuttava! Jokainen puutarhuri rakastaa oman käden jälkeä, omaa osaamistaan, mutta ottaa nöyrästi vastaan toisten neuvoja ja vinkkejä. Jokainen puutarhuri arvostaa myös luontoa, elää sen rytmissä, ei vaadi siltä eikä itseltä!

Paljon mustikoita täällä päin!

$
0
0
Kävin katsastamassa noita kotometsiä Linnanraunioiden ympärillä ja siellähän on mustikoita! On poimia useammallekin poimijalle.

Olisikin mukava, kun poimijat pysähtyisivät tässä Ruusumuorin Kesäkahvilassa kahvilla ja kirppistavaroita katsomassa sekä kukkivaa puutarhaani. Toivoisin näille penkeille istujia kahvimukin kera!



Olen leiponut, vähän erilaista. Haluaisin tarjota 'NAPOSTELULAUTASEN' kahvimukin kaveriksi.
Se tarkoittaa sitä, että lautaselle saa kolme eri lajia kahvileipää: Kuminapikkuleivän (kumina aina terveellistä vatsalle), juustosarven ja enkelimuffinsin. Viimeisen nimi tule Väinönputkesta, jonka tieteellinen nimi on 'angelica' eli enkeli. Laitan muffinsiin makuelämykseksi nuoresta väinönputkesta valmistettua hilloa. 

Tulkaahan maistelemaan!

Kesävirsien yhteislaulantaa suvisunnuntaina!

$
0
0
Vielä ei jyllää koneet kankailla eikä vingahtele tuulimyllyjen siipien vongahtelu Ruusumuorin kahvilaympäristössä! Joten voisimme sydämen kyllyydestä laulella kauniita kesävirsiä, joita ei kiireisinä kevätpäivinä koulussa ehdi paljoakaan laulella. Se muistoissa nyt haluaisin niitä laulella.

Siis lauluhetki SUNNUNTAINA 28.7. KLO 14.00 RUUSUMUORIN PIHASSA.

Tämä edesmenneen mieheni Kastellin Einon rakentama talohan on monen lapsenlapsen 'pappala' ja oikeastaan mummulakin! Näitä lastenlapsia tässä pyörähtää silloin tällöin. Kesävirsiä on luvannut tulla säestämään Raahen kanttorilomittajana toimiva Niina Ylikulju, Einon lastenlastenlapsi.

Puutarhani kukkeimmillaan. Pääskyset livertelevät, opettavat poikasiaan lentelemään ja kiusaamaan talon kissoja Ruusaa ja Majuria. He kaikki ja Ruusumuori toivottavat kesävieraita pihaan! Tulossa kaunis kesäsunnuntai, sanovat säätiedot!



Viewing all 179 articles
Browse latest View live