Kahvilani on auki vielä elokuun 20. päivään saakka sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin klo 13-19.
Tervetuloa!
![]()
![]()
![]()
![]()
Tervetuloa!
↧
Vielä riittää kesää!
↧
Musiikki- ja tanssiohjelmaa kesäkahvilassa
Ruusumuorin Kesäkahvila on avoinna vielä kolmena päiväpakettina su-ma-ti 20.8. saakka.
![]()
ENSI SUNNUNTAINA 5.8. on idyllisen rauhallinen ja jotkut kukatkin ovat vielä loistossaan.
SUNNUNTAINA 11.8 kello 14. aloittavat musisoinnin Raahen Seudun Harmonikkakerholaiset. Lisäksi Sari Kauranen ja Kati Rantala soittavat kanteleella pelimannimusiikkia. Lea Joensuu esittelee Nikken magneettituottaita ja omega-öljyä. Toivon asiakkaita paikalle jo heti avaamisen eli kello 13 jälkeen.
SUNNUNTAINA 18.8 lopetellaan puutarhakahvilaelämää tanssiaskelin. Leena Eskelinen tulee porukkansa kanssa näyttämään ja ohjaamaan muitakin heprealaisen piiritanssin rytmeihin. Itämaista tanssia esittävät Raahen Merenhelmet ry:n naiset. Tanssiaskeliin aletaan klo 14, joten paikalle mieluummin sitä ennen jo, että ehdin kahvet tarjoilla.
Tietenkin toivon vieraita myös muina päivinä ja ennen kaikkea toivon vielä aurinkoa ja leppoisia kesäpäiviä.
Tervetuloa! Iloisesti Ruusumuori
↧
↧
'Raahen kylät tutuksi'- teemalla vieraita Linnalanperällä!
Raahen kaupungin eläkeläiset Raakel ry vieraili tänään keskiviikkona Ruusumuorin Kesäkahvilassa ja tutustui ympäristöön ja kylän virikkeisiin. Kerroin heille parhaan kykyni mukaan ympäristökulttuurista, historiasta ja huolistammekin. Huomasin, että kolme tuntia ei paljoon riitä.
Vierailimme myös kirjailija Kerttu Kastellin pihamaalla, missä hiljennyimme kuulemaan hänen runojaan Raahen Runoseurasta Kerttu Järventölän lausumana. Se oli kaunis hetki! Linnanrauniot tulivat tutuksi, ja Vanhan Kastellin pirtti tunnelmineen ja vanhoine tavaroineen kiinnosti vierailijoita.
Pentti Rahkamaa ja Eino Riihijärvi juttelivat siitä kuinka tärkeää raahelaisille olisi tutustua oman kaupungin maaseutuun ja eri kyliin. Niitähän Raahessa nyt riittääkin. Tällaista sanomaa kannattaa viedä eteenpäin. Joka kylältä löytyy omaleimaista historiaa ja kulttuuria.
Mukava teitä oli tavata huristamassa Ylipään Kastellintietä ja pysähtymässä tähän Linnalan perukalle!
Ruusumuori kiittää... tällaisia ryhmiä toivon lisää saapuvaksi.
↧
Kannattaako kesäkahvilan pito? Inventaariota...
Muistan mummot Ruotsissa joku vuosi sitten. Valtatien varressa tuskin näkyvä kyltti ’Sommarcafé´’, pari pientä pitsiliinoin keikkuvaa pöytää ruohikossa. Tarjottimella kilisevät ruusukupit hyvää kahvia ja kotileivottua pullaa. Mummot naureskelivat, että kun aika tahtoi tulla pitkäksi, laitettiin kahvila. He kyselivät olivat uteliaita ja niin iloisia meistä. Liekö he enää kahvia keittelee?
Suomessakin on kaivattu lisää kesäkahviloita. Tehtiin paperisotakin lievemmäksi, kotikahvilat pois viranomaisten valvonnasta, niin että ovat enemmän omillaan.
Siihen ryhdyin. Surua ja tyhjää tilaa peittelemään kai kahvilani ja puutarhani perustin kaiken kokemani jälkeen, pelkästä ajatuksen heitosta vain. Ja auliista palveluhalusta rupesin yrittäjäksi!! Minulle avautuivat hienot mahdollisuudet heti yrityskurssin ja tukijoiden myötä! Wau! Sitä tarvittiin.
Toissa kesän kävijöitä oli ehkä noin 1000, eihän he kaikki vieraskirjaankaan nimeänsä laita. Nyt kävijöitä oli vähemmän. Alamäkiäkö tässä mennään? Paikka on tutkailtu, käyty, katsottu ja sillä siisti? Kesän tuotto oli pienempi, vaikka omillani yhä olen. En ole kahvilaani paljoa satsannut. Tosin aukioloaika oli tänä kesänä päivää lyhyempi, ja vilkkaimman sesongin olin itse lomilla.
Mutta kyllähän se panee mietityttämään. Pitäiskö lyödä hanskat pöytään? Turhaako tämä kaikki on?
Turhaako se, että nousen aamulla pullia paistamaan, välipäivinä kakkuja pyörittämään? Turhaako se, että siivoan ja valmistelen paikat, nostelen pöydät, tuolit ja järjestelen?
Turhaa se olisikin, jos siinä sitten istuskelisin ja odottelisin asiakkaita. Onneksi tämä on kotini ja aina voin tehdä puutarhatöitä tai kotitöitä kaiken lomassa. Siinä sivussa palvelen jos joku tulee ja usein jään turinoimaan. Sivuhomma? Aivan turhaa kaikki olisikin, jos se olisi elantoni, mutta kun se on vain eläkeläisen kumma päähänpisto. Yritteliään eläkeläisen!
Joskus kuvittelin, että nyt on kyläläisillä oma kahvila, mihin tulla, istua ja tavata muitakin, jutella kuulumisia. Katinkontit! Ei tässä juuri kyläläisiä ole näkynyt. Eivät he sellaista tarvitse. Mutta aina joku sentään käy, naapurista ainakin. Kuvittelin myös, että Linnanraunion vierailijat tässä mielellään pysähtyvät kuulemaan enemmänkin tietoa niistä ja voisin heitä ohjailla laajemmalti Raaheen ja muuhunkin ympäristöön tutustumaan. Useat tulevat asuntoautoilla, jossa heillä on eväät ja nettitiedot. Monet vain huristavat ohi, pyörähtävät raunioilla ja huristavat pois. Eivät he minua tarvitse. Mutta joku utelias kuitenkin pysähtyy kahvillekin kyselemään enemmän alueesta. Kiittää tiedosta ja hyvästä kahvista!
Kuvittelin, että nyt raahelaisetkin innostuisivat enemmän tutustumaan sivukyliin ja raunioihin. Mutta ei. Ei edes matkailuasiamies ole tänne ehtinyt saatikka muut virkamiehet. Tämä on liian kaukana. Mutta joku utelias kuitenkin tulee.
Kuvittelin, että ihmiset kaipaavat maalaisrauhaa, istuvat ja hengittävät syvään. Aika harva sitä on kiittämässä. Mutta on minulla sellaisiakin asiakkaita, jotka tulevat toisenakin kesänä ja usean kerran kesässä.
Kuvittelin, että minulle tulee kiire. Ei ole tullut. Ei ole tullut kukaan harjoittelijakaan kysymään työpaikkaa, eipä silti. En ole heitä tarvinnut. Ystävät mielellään ovat auttamassa silloin tällöin. Mutta on se jalka saanut puolijuoksuakin välillä käydä.
Kuvittelin, että elävä musiikki, tanssi, runot ja muu harrastusjuttu kiinnostaisi ihmisiä, sillä pyrin melkein joka sunnuntaiksi järjestämään elävää ohjelmaa. Siitä pystyin laittamaan ilmoituksenkin Seutukunnan toimintapalstalle lehteen. Esittäjät ovat tulleet mielellään. Ihana paikka soittaa, laulaa, tanssia, runoilla luonnon helmassa! Kuulijoita olisi kaivannut enemmänkin mukaan. Mutta moni tuli ja ihasteli.
Olen huono yrittäjä! Pääsin nippa nappa joskus kauppaopiston kurssit läpi. Nyt yrittäjäkurssi meni paremmin. Mutta en osaa mainostaa paikkaani.En ehkä osaa suunnitella. Eikä minun pienellä eläkkeellä ole varaa laittaa tällaisesta kahvilasta ilmoituksia lehteen. En osaa käyttää hartiavoimiani esille tulemiseen. Eikä minulla ole varaa tehdä kotisivuja, pelkkää blogia vain pidän. Tykkääjiä facebookissa on liki 200. Se on yrittäjälle pieni. Lukijoita on, ruusupullillekin 700. Ruusumuorin kesäkahvila - blogisivustolla lukukertoja on kahden vuoden ajalta n. 12 000, kesäkuukausina noin 1000 lukukertaa.
Siltikin. Kuvittelin liikoja! Mieleni kuin pullataikina.
Joku kurkistelee tietojani kuitenkin, olemassa ollaan, mutta matkalle kahvilaan asti ei ehdi. Sitten joskus ehkä. Lamaa kärsitään. Bensa maksaa, tiedän. Raahesta tänne on edestakaisin n. 30 kilometrin matka. Se on paljon pelkälle kahville tulla, jos ei muusta ole kiinnostunut. Itsellä menee automenoihin noin 200 euroa tavalliseen kulkemiseen ja auton pitämiseen kuussa. Luksus-maaseutueläminen luontoineen on kallista. Kahvila pitäisi olla valtatien vieressä ja liikenteen melussa. Ei tätä miksikään ABC:ksi ole kylläkään tarkoitettu. Tämä on tarkoitettu salaperäiseksi paikaksi metsässä, luonnon, maalaiskulttuurin ja ikivanhan historian keskuuteen tulla. Mutta aika usea tänne jopa pyöräileekin!
Puutarha ei ole vielä niin valmis, että se kiinnostaisi. En ole sitä avannut vielä edes Raahen puutarhaklubilaisille. Harva heistä on tässä tietääkseni käynytkään. En ole puutarha-asiantuntija. Mutta jotakin olen oppinut! Noin 40 eri lajia ruusupensaita on kasvamassa iloisesti, vaikka pieniä vielä ovat.
Kaksiviikkoisen Suomen ruusukiertomatkani varrella näin monenlaisia puutarhoja, ihmeen ihania, pieniä ihania, upeita ja vaatimattomia, kaikki mielenkiintoisia. Mutta ei missään ollut sellaista kuin minulla tämä tässä!
Mitä on siis jäljellä, miten käy tilitaseeni? Verottajaa se ei ilahduta. Materiaalinen taseeni on aika mitätön. Mutta odotas kun otan sen henkisen puolen tähän mukaan!Tykkään asiakkaistani, he ovat juuri niitä oikeita tällaiseen paikkaan. Tykkään heidän tarinoistaan, heidän tavastaan kohdata luontoa ja pientä paikkaa. Tykkään heidän asenteestaan löytää se olennainen. Ja olen ollut kamalan iloinen ja yllättynyt kaikista heistä, jotka ovat laittaneet oman kortensa kekoon tähän ja luoneet taiteellaan tämän kaiken viihtyvyyttä ja jakaneet siihen luovaa voimaansa. Onneksi verottaja ei ole päässyt henkisten arvojen kimppuun.
Tässä asiassa tunnen olevani rikas ja voittaja. Olen saanut luottamusta, terveyttä ja energiaa ja voimaa luoda omaani. Olen saanut kiitosta siitä. Ehkä se, että kun voi olla omaan tekemiseensä tyytyväinen, on elämän suurinta voittoa. En voi kantaa huolta heistä, jotka ovat pettyneet paikkaan ja odottaneet jotain muuta. Teen tätä työtä myös heidänkin eteen, mutta vain omilla resursseillani.
Ennen kaikkea tänä kesänä olen ollut myös myrskyn silmässä (tuulivoimaloiden ja luonnon tuhoamisen uhka) ja voinut tehdä siinä jotakin monen muun puolustajan rinnalla. Tämä on ollut hurja kesä!
En voi siis lopettaa kahvilaani, en vielä ainakaan. Jatkan sitä samaan malliin ensi kesänäkin!
Toivon, että joku tulee silloinkin täällä käymään. Ihmettelemään.
Kuka muistaa vanhat The Temptations? Just my imagination
↧
Viinapolkuretki!
Ruusumuori ei vielä asetu talviteloille, vaan tarpoo metsissä marjojen perässä.
Nyt olisi vuorossa ihan pelkkä hupimatka: tehdä luonto- ja kulttuuriretki tuonne maastoon, missä kyläläisten talkoovoimin raivaama ja merkitty reittipolku nimeltä Viinapolku kulkee Linnanraunion, Paskarämeen, Liekokankaan, Pahkamaan ja vanhan viinapolun kautta takaisin siihen mistä lähdetään. Reitin pituus on kuusi kilometriä. Sitä on tarkoitus myöhemmin puolittaa, mutta vasta ensi keväänä.
Haluan sitä opastaa ja esitellä yleisölle ihan luonto- ja virkistysreittinä ja vähän kertoilla juttujakin. Tarjoan matkalla korppukahvit ja mehua. Hinnaksi otan nyt 5 euroa hengeltä. Näin toivon, että tällainenkin retkimahdollisuus kaupunkilaisille olisi tarjolla ja tulisi tutuksi.
Lasikankaan kyläyhdistyksen sivuilla on sitä myös esitelty. Sieltäkin saa maastokarttaa printata. Ja myös tästä. Minullakin on myytävänä muovitaskussa näitä karttoja euron hinnalla.
Kaikkinensa tämä retki nyt tehtäisiin ensi sunnuntaina 29.9 kello 14.00. Retki kestää noin kolme tuntia. Lähtö tapahtuu Kastellin Linnanraunion parkkipaikalta.
Toivotaan hyvää säätä! Polku on yleensä kuiva, joten lenkkareillakin pärjää, mutta saappaat mukaan jos on märkä keli.
Tervetuloa!
Tässä vähän retken kuvasatoa. Vahingossa kameraani oli jäänyt päälle tuollainen tyyliväritys, mukavasti salaperäisyyttä antamassa.
 |
| Viinapolun risteyksessä |
Kukahan tuossa kuvassa pelkää ketä?
 | |
| Kyläyhdistyksen vesuroimaa polkua oli helppo kulkea. |
 |
| Tuohinnon vanha kivinavetta iltapäivävalaistuksessa. |
↧
↧
Jokelankylänkin historiankirja tuli valmiiksi!
Yli vuosi sitten elokuussa valmistui Ylipäänkylän historiankirja. (Kirjoja on vielä saatavilla myös Ruusumuorin kesäkahvilasta.)
Koska naapurikylä Jokelankylän kanssa olemme kylki kyljessä kiinni metsinemme, sukuinemme ja jopa kylätie kulkee kylältä kylälle, en voi olla ottamatta tässä esille myös heidän suurta urakkaansa, kylähistoriakirjan valmistumista.
Kirjan nimeksi tuli MUISTOJEMME JOKELA, Kyläläiset kertovat Pattijoen Jokelankylästä
Sen on toimittanut Irmeli Marttila ja Pirkko Ahokas (lehtikuvassa) sekä taustalla oleva Pattijoen Kotiseutuyhdistys ry. Kirjassa on sivuja 616, valokuvia 500. Kirjaa saa ainakin Wanhasta Edvardista Jokelankylältä.
Siis kirja on aivan yhtä komea ja laaja kuin Ylipään kylän historiasta kertova. Voimme kaikki olla ylpeitä ja iloisia aikaansaannoksistamme!
Tässä osa Pirkko Ahokas-Tuohinnon saatesanoista kirjan alkulehdillä: "Tämä kirja kertoo entisen Pattijoen kunnan Jokalankylästä, sen ihmisistä, elämästä, arki- ja juhlapäivien tunnelmista. Tämä ei ole historiankirja, ei sukukirja eikä lähdeteos, vaan olemme halunneet herättää eloon vanhan kylän hengen sen asukkaisen omien muistojen kautta."
Eipä silti. Ruusumuoriakin tämä kirja koskee aika läheisesti, sillä sekä isän että äidin suku juontaa näiltä kulmilta. Olen kirjasta tosi iloinen! Kiitos kaikille sen kirjan luojille, tarinoiden kertojille myös!
↧
Hyviä talven juhlia!
Näin toivottaa Ruusumuori kaikille tänne kurkistelijoille. Kesä oli aurinkoisen kaunis, syksykin pitkä ja lämmin, runsas marjoineen. Sieniä vain jäin kaipailemaan.
Talvi tuli marraskuun lopulla roudan ja lumen kanssa. Ruusut ovat jo mukavasti peittyneet.
![]()
![]()
Ruusumuori haaveilee Irlannin puutarhamatkasta ensi kevään toukokuussa.
Hän avaa kahvilan todennäköisesti kesäkuun alussa mutta ottaa vastaan ryhmiä jo toukokuun lopulla.
Usein toukokuun päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia ja mikä parasta, ilman hyttysiä, joten metsässä samoilu on silloin mukavaa.
Toivottavasti Viinapolkuretkelle järjestyy kahviretkiä tai tilattuja ryhmäretkiä.
Niitä jäädään nyt odottelemaan!
Talvi tuli marraskuun lopulla roudan ja lumen kanssa. Ruusut ovat jo mukavasti peittyneet.
Hän avaa kahvilan todennäköisesti kesäkuun alussa mutta ottaa vastaan ryhmiä jo toukokuun lopulla.
Usein toukokuun päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia ja mikä parasta, ilman hyttysiä, joten metsässä samoilu on silloin mukavaa.
Toivottavasti Viinapolkuretkelle järjestyy kahviretkiä tai tilattuja ryhmäretkiä.
Niitä jäädään nyt odottelemaan!
↧
Kyltti "Kastellin Linnanrauniot" muutettu Kastellin Jätinkirkoksi!
Jossakin on tapahtunut ihan oikea päätös. Tien varsiin on vaihtunut vanhan sinisen kyltin "Kastellin Linnanrauniot" tilalle ruskea Kastellin Jätinkirkko-kyltti.
Nuo ruskeaoranssin vivahteiset kyltit nähtävästi edustavat nykyään luonto- ja kulttuurinähtävyyksien kylttimallia. Olen nähnyt niitä muuallakin. Hyvä näin!
Kantatie 88 varrella on jälleen pystytetty kyltti myös Vihannista tulleille.
Yleisesti onkin ollut keskustelua siitä, että tuo nimitys "linnanraunio" ei vastaa sitä mitä turistit löytävät. Paikalla ei ole mitään vanhan linnan rauniota. Nimitys "Jätinkirkko" onkin raunioille paljon parempi eikä turisteja enää petetä vanhalla käsitteellä linnasta. Toivottavasti jätinkirkko-sana herättää nyt aivan erilaisia kysymyksiä ja mielenkiintoa yleisön joukossa.
Tässä Linnalantiellä on kuitenkin vielä esillä vanha sininen kyltti Kastellin Linnanraunioista. Postiluukkujen kohdalla on muinaisena muistona myös vielä vanha Kastellin linna - kyltti.
En tiedä tuleeko siihenkin muutos. Toivottavasti se eikä tuo toinen vanha kyltti sekoita vierailijoiden kulkua. Onhan tuossa muinaisten kylttienkin rikkaus historiallisesti esillä.
↧
Kahvikeskustelua
Olen tuolla puutarhablogien puolella haasteita ja mm. kahvikutsuja ja muutenkin kahvikutsuja naapureihin, niin vastaan tässä Ruusumuorin sivustolla niihin keskustelukysymyksiin, mitä tuossa yhdessäkin kahvikutsussa esitettiin. Moni esittelee kotiaan ja puutarhaansa, mutta kun minun kotini on tällainen boheemi sekamelska vanhojen ja uusien ja varsinkin virikkeellisten esineiden kanssa, niin esittelen kauneutta mitä löysin kahvikävelyltä tuolla naapurustossa. Jotta ymmärtää sen virikkeellisen sekamelskan, niin tällaisessa nurkassa kirjoittelen.
1. Millainen sinun sisustustyylisi on?
Kun tulee emännäksi vanhaan taloon, missä on jo toiset ihmiset suunnitelleet kaiken sisustusta myöten, niin kompromisseja tarvitsee tehdä. Ja kun talousvarat ovat olleet pienet, on elettävä myös sisutuksellisesti joustaen ja hyväksyen vanhan sekaan uutta. Tuossa on hirsinen työskentelynurkkaukseni muistilappuineen, kirjoineen ja esineineen joita tarvitsen. Ennen kaikkea tykkään puusta, kirjoista, pienistä esineistäkin, joita elämän varrelta ainamuistoja ja lahjoina kertyy. Tosin tuo lastulevyhylly ei ole makuuni ja onkin hätävara.
2. Mikä on lempihuoneesi tai huonekalusi?
Tähän kysymykseen taisin tuossa jo vastata, mutta puutarha on kesäinen lempihuoneeni. Ja tuossa
kuvassa näkyy pieni kahvila-aittanikin. Mukava kesäinen paikkani, jossa itsekin mielelläni istun.3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Olen elämässäni käyttänyt ehkä suurimman osan rahoistani matkustamiseen, sitten jos oli ylimääräistä niin kirjoihin. Jos minulla olisi käytettävissä rahaa, rakentaisin itselleni tuohon pellolle mummunmökin. Jospa kerrankin saisi itse ihan sisustaa kaiken omin päin.
4. Mihin asioihin elämässä satsaat?
Se tärkein kysymys tässä blogikahvikeskustelussa! Nyt siirryn ympäristöön. Mieheni satsasi yhteiskuntaan, suhteisiin siellä, mutta myös naapuruussuhteisiin. Itselläni on usein ollut sellainen elämänkäsitys, että 'jos sinä haluat että sinulla on hyvä olla, tee ympäristö hyväksi'. Ei ihminen ole luotu yksin elämään, yksin omistamaan. Vaan kaikki on kiinni hyvin paljon suhteessa ympäristöön. Minä kai satsaan siis lähiympäristöön. Siksipä nytkin lähdin kameran kanssa käymään naapurissa. Kuinka paljon löysin kauniita kuvakohtia aivan parin sataa metriä kyläraittia kulkeissa. Siksi nämä kuvat!
Naapurin vanhan pikkusikalan kaunis harmaja seinä.
Rauhallinen kyläraitti. Pieni aittarakennus ja vanha koirankoppi.
Naapurin uusi sauna uima -allasterassin kera.
Naapurin isäntä lähti kävelylle koiransa kanssa!
Ja leikkimökki, jossa pienet tytöt leikkivät. Nyt se odottaa lastenlapsia kylään.
5. Mistä haaveilet?
Vaikka tällaisessa ympäristössä saan asua, niin täytyy myöntää, että haaveilen jälleen matkasta. Haaveilen päästä ensi kesänä vierailemaan Irlannissa ja näkemään sen maan vanhoja, historiallisia puistoja ja puutarhoja. Vähän olen niitä netistä jo selaillutkin...
6. Mikä on miehen paras ominaisuus? Mikä on naisen paras ominaisuus?
Tähän samaan ympäristöaiheeseen sen voisin liittää. Se on sosiaalisuus, sekä naisella että miehellä. Se miten hän pystyy suhteuttamaan itsensä ja omat tarpeensa ja halunsa yhteisöön ja toisen kanssa. Miten joustaa, vastaanottaa ja antaa. Ihminen on joukkosielu, yhteisössä oleskelija, siitä emme pääse. Ja kun on persoona, on hyvä hyväksyä ensin itsensä ja sitten toisten erilaisuus.
7. Mikä on elämässä ihanaa?
Sekin liittyy tähän samaan aiheeseen. Yksinolo on ihanaa, kun itsensä hyväksyy ja löytää luovan puolensa. Sitten on yhtä ihanaa jakaa asioita muiden kanssa!
8. Missä asioissa olet tunnollinen?
Monessa asiassa haluan olla tunnollinen, esim. itseni hoitamisessa, terveyden vaalimisessa. Mutta jotta en karkaa aiheesta, niin pyrin olemaan tunnollinen lupausten täyttämisissä, luottamuksessa ja rehellisyydessä.
9. Ja lopuksi puutarha-aiheinen kysymys. Jos puutarhakeiju vierailisi luonasi, saisit toivoa ihan mitä vain puutarhaasi, mitä se olisi?
Oi! Toivoisin kaunista lasi-ikkunamökkiä, miksi sitä nyt nimittäisi, vaikka se kasvihuone, jossa olisi sohva päiväunille. Toivoisin kesäkeittiötä tuonne lipputangon juurelle, jossa voisi grillata ja paistaa lättyjä yms. Toivoisin savusaunaremonttia.
Ja toivoisin, että ruusutarhani olisi kukoistava antaen hymyä ja onnea siellä vierailijoille ja että ehkä löytyisi joku, joka sitä jaksaisi minunkin jälkeen hoivata.
Hyvin olen viihtynyt pienellä kylälläni ja perukallani. Uskon, että sen tekevät myös kaikki naapurini. Sillä rakkautta paikkaan näkyy noissa kaikissa kuvissakin.
Miten kaunis mänty-yhteisö on tuossakin jätetty tontille pihapiiriin. Puukaan ei viihdy yksin. Se sairastuu, heikkenee ja myrsky sen helposti kaataa.
Löysin kauniin kirjoituksen siskoni kirjasta:
Maapallolla on elämä - yksi elämä, joka hellii jokaista planeettamme eläintä ja kasvia. Aika on jakanut sen miljooniin osiin, mutta jokainen osa on kokonaisuuden täydellinen osanen. Ruusu on ruusu, mutta se on myös rastas ja jänis. Olemme kaikki yhdestä lihasta, samasta sulatusastiasta.
Lyall Watson, Supernature, 1973
↧
↧
Hyviä hiihtomaastoja!
Luulen, että hyvistä hiihtoladuista on pulaa ympäri Suomea, kuten ehkä Raahenkin tienoolla.
Kävin katsastamassa Raahen Ylipään hiihtolatuja ja ilahduin. Koska tänne Ruusumuorin blogiin on talvellakin kurkistelijoita, päätin laittaa tietoa tänne meidän kylän hiihtomahdollisuuksista.
Kalliontien varrella on jo tunnettu latuverkosto ja hyvä pulkkamäki makkaranpaistolaavuineen.
Laitan siitä karttaa ja tilannetietoutta nyt helmikuulta. Toivottavasti sama jatkuu vielä maaliskuulta.
Kylän miehet ovat suunnitelleet latukierrokset, pitävät kunnossa sekä luistelu- että perinteiset ladut ja ovat viitoittaneet ne kauniisti. Urhon laavullekin (Vasikanhauta) voi tehdä hiihtoretkiä, mutta siellä on yksi pätkä tiheässä kuusikossa, jossa on syytä ottaa sukset käteen. Nyt vain liukkaasti liikkeelle!!
Tämä osoite ei ole latuosoite, mutta tällaisen numeron kohdalla on tietä laajennettu sen verran, että siihen mahtuu pari autoa. Toinen parkkipaikka on Kastellintiellä vanhan Jukolan kohdalla, josta lähtee Volmarinvejätyslatu pulkkamäelle.
Tämän osoitteen vieressä on myös pulkkamäki ja laavu makkaranpaistogrilleineen.
Siitä lähtee myös pari muuta latua, kuten Aurinkolatu, jota hiihdetään metsäniityllä on todella hyvä harjoituslatu.
Valitettavasti blogi-ohjelma ei salli kuvien suurentamista tai sijoittelua, joten en voi parempaa. Nämä kuvat on otettu eilen 20.2.14. Aurinko ei vieläkään paistanut, mutta toivossa ollaan senkin esille tulosta.
Hyvää talvenjatkoa! Ruusumuori
↧
Kahvila avoinna kolmannen kesän!
Ruusumuori on jälleen suunnitellut kaikenlaista uuden tulevan kesän 2014 ratoksi.
![]()
![]()
![]()
Aukioloajat olen nyt lyönyt lukkoon. Ne näkyvät ylhäällä kuin myös yhteydenotto-osoitteet.
Edelleen kahvilani on aika yksinkertainen; pannukahvia ja särvintä sen mukaan, kun yksin ehdin leipoa. Teetä, mehua, yrttiteetä ja pakuriteetä, sekä jäätelöä. Pääasiallinen anti on luonto, puutarha ja maaseudun idylli. Tuulivoimaloita ei ole vielä rakennettu ja tähän mennessä lähimaastoon suunniteltu lukumääräkin on puolittunut.
Toiveena olisi saada kaunis, aurinkoinen kesä, ei liian kuiva, mutta ei niin märkää kuin viime kesä oli. Odottelen innolla kevättä ja ruusuntaimien katselmusta. Puutarhassani on nyt kasvamassa jo yli 40 ruusupensaslajia, osa niistä jo komeana pensaana, viime kesänä jo runsaasti kukkineena. Osan istutin vasta viime syksynä. Sydän kylmänä odotan nähdä miten ne ovat selvinneet tämän oudon lämpimän talven yli.
Toiveena olisi saada nyt myös kahvila-aittaani uusi lattia ja tuoretta puun tuoksua. Monta muutakin toivetta on, sillä vielä on taloremonttikin eteisen osalta ja etupihan osalta kesken.
Toiveena olisi myös saada kyläläisiä kokoontumaan useammin kahvilaani ja istumaan puutarhassani. Toki muualtakin toivon väkeä ja ryhmiä, joita voisin opastella enemmänkin metsän esihistorialliseen alueeseen Viinapolkuineen ja Linnalanperään.
![]()
Laitankin tähän mukaan uusimman Viinapolkureittikartan (matka noin 6,5 km), jonne on lisätty pari uutta opastaulua. Sitä voi printata itselleen tästä ja myös kylämme Lasikankaan kotisivuilta ja facebookista Lasikankaan kyläyhdistys-sivulta.
Opastauluja laitetaan lisää mm. Linnalantien varteen, mutta myös muualle osaa kylää. Wanhan Kastellin Aarne-isäntä työstää edelleenkin kotimuseota ja remontteeraa rakennuksia. Siellä voi vierailla tilaamalla ajan Ruusumuorin Kahvilasta. Kahvilan pihassa on myös pieni Kirppis-Aitta, josta löytyy sekä vanhempaa että uudempaa tavaraa. Myynnissä myös kukantaimia sitä mukaa, kun uusin vanhoja perennapenkkejä.
Sunnuntaipäiviksi pyrin järjestämään kulttuuritapahtumia. Meillä on omalla kylälläkin paljon taitajia! Tässä laulaa Aila Kantelemummu 'Metsänkutsun'.
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!
↧
Ruusumuorin piha mukana Puutarhaliiton Avoimissa puutarhoissa!
Ruusumuori sai iloisen kutsun liittyä mukaan Suomen Puutarhaliiton järjestämään Avoimet Puutarhat -projektiin. He olivat löytäneet blogisivuni. Otin rohkeasti kutsun vastaan.
Tämä tarkoittanee sitä, että pieni pihani ja kahvilani plus kaikki 'suuremmat' (tarkoittaen Jätinkirkkoja yms. mitä tässä ympärilläni on ja kaunis kylä) tulivat mukaan Suomen kartalle ja Puutarhaliiton silmien alle. He näin esittelevät jo nojatuolimatkoina tässä Suomen puutarhoja ja paikkoja, missä kannattaa käydä. Teksti lainattu tältä sivustolta.
"Avoimet puutarhat avaavat porttinsa vierailijoille seuraavan kerran su 29.6.2014 klo 12-18. Sitä odotellessasi voit tutustua puutarhoihin täällä verkkopalvelussamme. Osa puutarhoista pitää porttinsa auki teemapäivänä ja osa muulloin. Huomioithan tarkasti puutarhojen aukioloajankohdat, löydät aukioloajat puutarhojen esittelysivujen tekstistä."
Arvata saattaa, että sain penkoa valokuvavarastoani monta tuntia, ja sittenkin tuntui, että en löydä sopivia kuvia. Tässäkin ruusupensaat ovat vielä vasta alkuvaiheessa:
Tässä linkki sinne.
Viime kesänä opintomatkallani Suomea ympäri ajellessa ja tutustumalla mitä erilaisempiin puutarhoihin; yksityisiin, yhdistysten sekä kauppapuutarhoihin, opin kunnioittamaan myös omaa paikkaani ja seutua missä asun. Meillä on upea kyläyhteisö maisemineen ja kulttuureineen tässä. Sitä kehtaa näyttää!
Kaiken ei tarvitse olla suurta ja upeaa, ei rahalla tai tekniikalla tehtyä. Persoonallinen ja käsintehty tuote on puutarhureidenkin ydinasia. Ja se kaikki, mitä siihen liittyy. Ruusupihani edustaa aitoa maalaisympäristöä ja yhden ihmisen yritystä luoda jotain nättiä, vaikka rahkeet ja tieto ovat vähän hakusalla. Metsät puolestaan ympärillä kätkevät mystisiä asioita, joita voi käydä ihmettelemässä, kuten Jätinkirkot. Jotkut kulkevat maailman ääriin ihmettelemään inka- tai mayakulttuuria, Intian vanhaa kulttuuria tai etsivät vajonnutta Atlantista. Tässä metsissä ympärilläni on yhtä vanhaa esihistoriallista kulttuuria, jota kokonaisvaltaisesti ei juurikaan olla vielä tutkittu.
Viime kesänä aloitin puolustuksen (ja tässä jatkan) tämän kaiken puolesta, kun tekniikka on vaarassa tuhota sitä. Nyt on tiedossa, että ainakin puolet suunnitteilla olevista 30 tuulivoimalasta Yhteisellekankaalle (lähiseutu) on peruttu. Eli sekin on alue missä Lapinraunioita on paljon. En ole tuulivoimaloita vastaan, vaan sitä tapaa vastaan, miten sillä häiritään ihmisen elämistä, kulttuuria ja luontoa rakentamalla niitä vääriin paikkohin.
Toivon parempia aikoja maaseutuelämään, jotta sillekin löytyisi oikea arvo ja kunnioitus. Sitä arvoa olen tässä jakamassa ja esittelemässä.
Ruusumuori
Aila Nikolan kaunis ääni tähän, eräs kyläni taitajia
↧
Kesäkahvilani 'akkuna' kirkastunut!
Muistanpa, että äiti sanoi usein 'akkuna', tämän seudun murretta.
Akkuna eli ikkuna on aina kaksisuuntainen. Se on näkymä ulos maailmalle, ja se on näkymä sisään jonnekin. Nyt kun aitan lattiakin uusittiin, on puhtoinen ja tuoksuva, vaihdoin vanhan ja lahonneen tilalle uuden ikkunan. Maalasin sen ja pokan. Samalla muotoilin sitä vähän toisenlaiseksi. Tein vanhasta kaksi-ikkunaisesta neli-ikkunaisen laittamalla sisäpuolelle valkoisen poikkipuun. Kas kummaa, ilme muuttui heti. Ennen iso kaksiruutuinen ikkuna pienessä aitassa sai rakennuksen näyttämään silmät suurina tuijottavana kuin olisi vähän kauhuissaan. Nyt se ikkuna hymyilee. Toivottaa tervetulleeksi.
Tietenkin uusin verhomallin myös. Parina kesänä siinä oli raskaat pitkät verhot, oikeastaan vähän peittämässä rispaisia ikkunapieliä. Nyt niitä ei tarvinnut enää piilotella.
Keräsin vanhaan purkkiin tuomenoksia. Ne ovat jo isolla nupulla ja saattavat aitan lämmössä auetakin. Pian on tulossa ensimmäiset kahvilavieraat.
Ikkunalaudalle olen nyt laittanut esille erään Kihniön taideteollisen koulun lasinpuhaltajaoppilaan kauniit harjoitustyöt, jotka hän on luvannut pitää esillä.
Odotan innolla uutta kahvilakesää. Toivon siitä kesästä lämpimän aurinkoista ja sääsketöntä.
↧
↧
Osaammeko istua puutarhakahvilassa?
Nyt kirjoitan kahvila-ajatuksiani ja toivoisin, että siitä syntyisi keskustelua. Jotta keskustelua syntyy, täytyy kirjoittaa vähän raflaavasti ehkä vähän suomalaisuuden nurjia puoliakin esille tuoden. En tarkoita niinkään sitä, että juuri tähän pitää laittaa kommenttia, niitä aika harva yleensä laittaa, mutta keskustelisi tästä aiheesta ystävien kanssa.
![]()
Olemme oppineet muualta maailmalta, että kahvila on keskustelupaikka. Kun ennen piipahdettiin naapuriin, jossa istuttiin pöydän ääreen kahvea hörppäämään ja turisemaan tapahtumista. Nyt treffejä tehdään kahvilaan, jonne on helppo tulla. Se on myös neutraali paikka. Ei tarvitse siivota omaa tupaa juhlakuntoon, eikä ystävien tarvitse kehuskella eikä huomioida hienoa huushollia tai kuunnella mistä mikäkin huonekalu on ostettu ja muita suunnittelutarinoita. Kahvilassa voi keskittyä pelkästään ystävään/ystäviin. Kahvikin on sivuasia, mutta tärkeä sosiaalinen herättäjä.
![]()
Olemme oppineet muualta maailmalta, että kahvila on keskustelupaikka. Kun ennen piipahdettiin naapuriin, jossa istuttiin pöydän ääreen kahvea hörppäämään ja turisemaan tapahtumista. Nyt treffejä tehdään kahvilaan, jonne on helppo tulla. Se on myös neutraali paikka. Ei tarvitse siivota omaa tupaa juhlakuntoon, eikä ystävien tarvitse kehuskella eikä huomioida hienoa huushollia tai kuunnella mistä mikäkin huonekalu on ostettu ja muita suunnittelutarinoita. Kahvilassa voi keskittyä pelkästään ystävään/ystäviin. Kahvikin on sivuasia, mutta tärkeä sosiaalinen herättäjä.
On myös otettu mallia ulkomaailmasta oluen tai viinin juonnissa. Sitä ei tarvitse enää litkutella pimeässä 'luolassa' muilta piilossa, vaan voi mennä istumaan patiolle kaiken kansan nähtäväksi yhtä lailla kaikkea ulkomaailmaa nähden ja nauttia maailman menosta ystävien kanssa. Jokuhan on jopa paheksunut tätä mallia, mutta kaikkeen tottuu pikkuhiljaa. Mikä sen ihanampaa kuin kylmä huurteinen kesäisen auringon alla patiolla, jossa voi tervehtiä tuttujakin. Maisemana voi yhtä hyvin olla se vilkas katuliikenne, puisto tai jopa vesimaisema.
Kesällä pitää voida tulla ULOS! Se kuuluu jokaisen kansalaisen oikeuteen ja vapauteen. Luonto ja kesä on yhteinen kaikille. Puistokahvilat ovat vielä vähän paitsiossa. Ystävän tai kumppanin kanssa kävelyretkeä tehdessä voiko olla viehättävämpää kuin löytää puistosta pieni kahvila. Usein ne ovat lintujen laulun säestämiä keitaita.
Puutarhakahviloita Suomeen on syntynyt pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Usein ne ovat yhdistysten ylläpitämiä jonkun kartanon tai museon siivissä, mutta myös yksityisiltä pihoiltakin niitä jo löytyy.
Kuten minullakin tässä Ruusumuorin kesäkahvila. Ja tästä aiheesta haluan nyt enemmän jutella. Minun unelmani oli alkujaan, että ihmiset istuisivat puutarhassa. Se ei tarkoita sitä, että minua tultaisiin tapaamaan, kuten moni tuleekin, ja minä sitten vähän hämillisenä otan vastaan kahvirahaa. (Kauhea ristiriita ystävyydessä!) Se ei tarkoita sitäkään, että tultaisiin kuuntelemaan kehuskelua puutarhan ideoista ja kasveista, jota sitäkin tosin saa tehdä. Opin viime kesän kiertomatkaltani, että vaikka puutarhurilla olisi kuinka kiire, niin ei koskaan niin kiire, etteikö suu vaahdossa esittelisi kaikkea ihanuuksia siellä. Ja näinhän on hyvä. Puutarhurointi on intohimo suurella I:llä. Yritän hillitä itseäni tässä.
Mutta istuminen puutarhakahvilassa minun ajatuksena olisi se, että sinne tultaisiin olemaan. Minulla on runsaasti puutarhakirjoja, puutarhalehtiä, joita voisi kaikessa rauhassa lueskella maaseutuluonnon rauhassa, jossa ei liikenne häiritse. Niitä saa lainata. Tosin siellä voi lukea omaakin kirjaa. Tai kirjoittaa runoja. Tai haaveilla. Usein jään juttelemaan asiakkaan kanssa, mutta jopa kysyn, haluaako hän olla rauhassa vai onko hänellä kysyttävää. Siirryn mielelläni omiin puuhiini, joita riittää kyllä.
Ainoa paha puutarhassani tässäkin metsän laidassa voi olla sääsket ja punkit, joita ihmiset aivan paniikinomaisesti pelkäävät. Täällä ei punkkeja ole näkynyt, kissoistahan niitä löytyisi, mutta sääskistä on riesa tyyneinä pilvisinä päivinä. Yritän ajaa ruohon, ettei se tule korkeaksi ja trimmerillä reunamat. Kun joku pelkää jopa käärmeitä ja lapsetkin usein oppivat pelkäämään äitinsä perässä. Luonto pelottaa ihmisiä. Osa ihmisistä ei voi olla luonnossa allergioiden vuoksi. Olemmeko kasvamassa luonnosta irti? Se mikä meillä on kuitenkin parasta. Sille ei voi mitään, mutta surettaa se. Sääskille löytyy minunkin puutarhassa keinonsa. Parasta se, että puutarhani sijoittuu aavalle paikalle niittyjen ja peltojen edustalle etelään. Aurinko ja vilpoisa tuuli edessä. Toki varjopaikkojakin löytyy.
Toinen juttu tässä on sitten suomalaisten varautuneisuus. Ei saisi tulla toisen reviirille. Moni kuten minäkin rakentaa kahvilan omalle tontilleen. Ollaan totuttu jättämään yksityinen alue omaan rauhaansa. Kun kahvilaani tulee vieras, usein hän jää istumaan sisätilaan. Onhan siinäkin katselemista ja oma tunnelmansa. Mutta hyvin hitaasti ihmiset lähtevät liikkeelle ulos ja puutarhaan. Usein joudun kertomaan, että kahvin voi ottaa ulos ja valita mukava paikka istua ja että puutarhassa voi kuljeskella ja katsella. Ehkä tämänlainen kulttuuri on vielä kovin uutta. Tosin en minäkään olisi iloinen siitä, jos esim. koiraa tai lapsia päästetään juoksemaan sinne tänne ja availemaan ulkorakennusten ovia ilman valvovaa silmää. Eikä sellaista ole edes sattunut tässä, mutta tiedän, että vanhempien valvonta useinkin olisi tarpeen esim. museotiloissa. Lapsille minulla on tässä hiekkalaatikko, jossa voi leikkiä, mutta valitettavasti ei muuta, ainakaan vielä.
Toinen juttu tässä on sitten suomalaisten varautuneisuus. Ei saisi tulla toisen reviirille. Moni kuten minäkin rakentaa kahvilan omalle tontilleen. Ollaan totuttu jättämään yksityinen alue omaan rauhaansa. Kun kahvilaani tulee vieras, usein hän jää istumaan sisätilaan. Onhan siinäkin katselemista ja oma tunnelmansa. Mutta hyvin hitaasti ihmiset lähtevät liikkeelle ulos ja puutarhaan. Usein joudun kertomaan, että kahvin voi ottaa ulos ja valita mukava paikka istua ja että puutarhassa voi kuljeskella ja katsella. Ehkä tämänlainen kulttuuri on vielä kovin uutta. Tosin en minäkään olisi iloinen siitä, jos esim. koiraa tai lapsia päästetään juoksemaan sinne tänne ja availemaan ulkorakennusten ovia ilman valvovaa silmää. Eikä sellaista ole edes sattunut tässä, mutta tiedän, että vanhempien valvonta useinkin olisi tarpeen esim. museotiloissa. Lapsille minulla on tässä hiekkalaatikko, jossa voi leikkiä, mutta valitettavasti ei muuta, ainakaan vielä.
Milloin oppisimme tällaista puutarhameditointia? Miten oppisimme käyttämään todella omaksi hyväksemme tällaisia puutarhakahviloita, joita usea mielessään rakentelee jo ympäri Suomea. Olen tällaisia ajatuksia lukenut erinäisistä blogeista ja keskusteluista. Puutarhassa voi olla virikkeitä, mutta nekin voi unohtaa. Tärkeintä on löytää aikaa oman itsensä kanssa.
Toinen juttu on sitten käveleminen puutarhassa... Siitä taidan tehdä ihan oman jutun.
↧
Puutarhakahvilani uusia hassutuksia
Puutarha on sellainen paikka, jossa koko ajan muuttuu jotakin. Jossa koko ajan särkee jotakin vanhaa tai tekee jotakin uutta. Pari vanhaa kukkapenkkiä olen lopettanut ja siitä laittanut multaan pikkuruukkuihin taimia, jos joku haluaa ostaa. Osa niistä on toki mennytkin.
Puutarhassani voi istua mm. sammalsohvalla, ainakin silloin kun ei ole satanut, ja katsella puutarhaa toisenlaisesta näkökulmasta. Sohva on tehty vanhasta hetekasta, jonka sisus on täytetty vanhoilla lahoilla laudoilla ja muulla puulla, sekaan on laitettu multaa. Päällinen on ainakin vielä ihan kestävää vanhaa aitanlattialankkua, joten kestää istua. Sitä pehmustaa paksu karhunsammal, joka on kaunista sateella, mutta silottuu kuivalla. Myöhemmin kun lahoamistila vahvistuu, istutan siihen kukkia. Soffan viereen olen istuttanut muistona Raahen saaristoajoilta sieltä löydetyn pystykatajan, jota Särkän taimisto nykyään myy nimellä Herra Pitkänen. Jotenkin se sopii uljaasti tuohon 'salonkimiljööseen'. Ja mitä siihen vielä keksinkään!?
Toinen hassutus tuli, kun mietin miten tukea runsasta, korkeaa ruusupensasta nimeltä Onni. Sain yksi kesä lahjaksi vanhoja heinäseipäitä, joita ajattelin tueksi nyt käyttää. Rakentelin ruusulle 'Onnentuvan'. Siinä ei ole seiniä eikä kattoa, sillä enhän tiedä kuinka pensas vielä pursuaa, mutta neliruutuiset ikkunat on, ja niistä ruusu jo nuppuineen kurkistelee mukavasti. Ideaa saa kopioida.
Kolmas tekele, jota olen suunnitellut jo monta vuotta, on Portti Ruusutarhaan. Sain apua ystävältä, joka aikoi siitä samalla minulle tehdä synttärilahjan. Siihenkin käytettiin vanhoja heinäseipäitä ja kaikkea muutakin harmaata vanhaa puuta ja rimaa. Siinä on pieni katos, jonka aion täyttää kasveilla. Ihana lahja siitä tuli, enkä ehkä yksin olisi pystynyt sitä tekemään. Siitä laitan kuvan vähän myöhemmin, kun köynnöskasvi alkaa sitä pitkin kohoamaan ja saan kasveja tai sammalta katolle. Tai sitä voi tulla katsomaan!
Jos aitan pöydällä joku ihmettelee kummallista asetelmaa laakeassa lasimaljassa, se on ollut minun jo parikymmenvuotinen harrastukseni. Astian keskellä on erikoinen kivi, jonka löysin vanhan pahkakoivun juurakosta, kun se oli mennyt nurin. Ehkä se erikoinen kivi on tutkitun mukaan metamorfooninen maasälpä (Ota nyt siitä sitten selvä!). Kiven päällä istuu norjalainen tonttu ja ympärille olen laittanut maailmalta käsiini tarttuneita kiviä. Siihen laitan vettä ja poimin aina sen hetkiset kukat, jotka ovat avautuneet puutarhassani ja asetan ne kivien väliin. Siten minulla on aina ollut pöydälläni sisätiloissa tällainen minipuutarha.
Odotan jännittyneenä, kuka ruusupensas noista viidestä eri lajista aukaisee kukkansa ensin. Viime kesänä se oli metsäruusu, edellisenä malvaruusu. Pensaat ovat nuppuja täynnä ja kukkivat runsaasti tänä kesänä, jos eivät itikat pääse nuppuja listimään eikä pakkanen tai rankka kaatosade. Pahimmassa tapauksessa raesadekin voi iskeä.
Kaunista luonto- ja puutarhakesää sekä terassikesää kaikille! Ruusumuori Jätinkirkkojen vierestä Pattijoen Ylipäästä, Linnalantie 74, Raahe.
↧
Juhannussunnuntaina pelimannimusiikkia ruusujen auetessa!
Pelimannimusiikki soi myös tänä juhannussunnuntaina kuten edellisilläkin, kolmas kesä. Kaunista säätä toivomme kaikki ja luvassa on aurinkoakin. Pihani aukeaa auringon puolelle ja on suojaisan lämmin, vaikka muualla kylmä tuuli puhalteleekin. Sääskejäkään ei tässä ole näkynyt. Kuva on viime kesän tunnelmista.
Joten rohkeasti käymään vain ja kokemaan maalaismiljöötä kauneimmillaan!
Tervetuloa! Toivottaa Ruusumuori ja kaikki sen pihan tontut ja keijut
↧
Avoimien Puutarhojen 29.6. päivän mietteitä
Hassua on tämä, että kun on tulossa valtakunnallisesti Avoimien Puutarhojen päivä, niin pitäisi panostaa jotakin enemmän. Kun minullahan on avoin puutarha koko kesän ajan sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin kello 12-18. Yritän sinnikkäästi 'kasvattaa' väkeä löytämään puutarhassa tai maaseudun rauhassa istumisen ihanuuden...suorastaan meditoimisen siinä. Ei ole helppo tehtävä!
Hiljaista on ollut. Kylmäkö, sadeuhka, pitkä matka estämässä? Miten väkeä nyt tulisi sen kummemmin? Täällä päin on hurjat Suviseurat, Suomen suurin tapahtuma Pyhäjoella, Raahessa juhlitaan Pekanpäiviä. Ei silloin ihmiset viitsi metsään tulla. Kaupungissa on ohjelmaa, markkinat ja paljon ihmisiä.
Täällä tuskin montakaan ruusupensasta on vielä kukkimassa. Perennatkin pidättelevät, eivät avaa hamosiansa kylmän vuoksi. Kannan vettä pienemmille joka päivä ja toivon sadetta. Eihän koko valtakunta elä etelän mukaan. Täytynee huomauttaa puutarhaliitolle, että Suomi on hyvin toisenlainen pohjoisessa kuin etelässä. Täällä Kokkolan pohjoispuolella puutarhapäivän kuuluisi olla viikkoa myöhemmin. Hullua muutenkin päivittää se yhdelle päivälle, kun ihmiset mielellään kiertelevät kaunista Suomemme maata ja ehkä katsastelisivat puutarhojakin. Toiset kulkevat koiranäyttelyssä, jotkut bongaavat lintuja tai geokätköjä ja jotkut jopa puutarhoja. Sen olen minäkin tehnyt, viime kesänä, parin viikon ajan. Soittelin ja kyselin. Ja jonnekin pääsin kun kauniisti puhuin. Paljon oli paikkoja aukikin, mutta usein hyvin kaupallisia sellaisia. Anjan Puiston Mikkelissä nostan kyllä ykköseksi kaikista näkemistäni. Se oli puutarhana aidoin ja työn täyteinen, sitkeän puutarhurin taidonnäyte.
Puutarhan pitänee olla yksilö. Se on kasvattajansa mittainen. Tai sen paikan mittainen. Tai ilmasto-olosuhteiden mittainen. Olen vähän ihmetellen lukenut puutarhakirjoja, jossa useinkin on enemmän sitä krääsää tai unohdettuja esineitä kuin itse kasveja. Tarkoitan krääsällä muoviesineitä, joita kohtaan olen aina tuntenut jotenkin antipatioita. Toki itselläkin on haaviin tarttunut kaupan puutarhapuolelta noita figuureita, mutta sentäs sen pitää olla keramiikkaa tai kiveä. Unohdetuilla esineillä tarkoitan aitan perältä tai vintiltä koluttuja, hyvässä tapauksessa kirppiksiltä kotiin haalittuja ruosteisia, riutuneita tai jopa rikkinäisiä tuotteita. Kuinkahan moni puutarhuri hihittelee itseksensä tuota tarhaansa rakennellen kaikenlaisilla mielikuvituksen yhtälöillä? Luovaa, ihanaa hulluutta! Minä ainakin rakentelen. Kyllä olen tarttunut trendiin ja hihitellen kantanut vintiltä vanhaa roinaa pihalle. Huumorinkin pitää saada kukkia.
Aivan naapurissa Paulalla on mielestäni tasapainoisen kaunis ja mallikas yhdistelmä tuijapensaista, perennoista, kivistä ja ruosteisista esineistä tehty kaunis kokonaisuus. Mutta hän on niitä pohjolaisia, jotka vähättelevät taitojaan ja luomustaan. Mutta sinnekin saa kurkistaa.
Tärkeintä minulle on luonnon ja jalostetun tuotteen yhteinen kanssakäyminen. Tärkeintä on tässä pitää yllä maalaismiljöön tunnelmaa ja sitä vanhaa pihaa, jossa puut puhkovat nurmea juurillansa ja maa pukkaa kiviä siellä täällä muokkaamattomaan pihaan. Maa elää. Luonto ja ihmisen käsi. Ei se toimi siten, että itkee jonkun ostosen ja jalostetun tuotteen kuolemista senkin uhalla, että on pihalta on nyhdetty kaikki luonnollinen pois, myrkytetty sammal ja kaivettu vanha maa jonnekin tunkiolle. Toki ihminen haluaa tehdä ihan jotakin uutta, puhdasta ja viatonta. Suotakoon sekin. Sehän on todellinen puhdas luomus ilman menneisyyttä. Mutta vanhoissa pihamaissa pitää menneisyydellekin antaa tilaa.
 |
| Vähän minua häiritsevät nuo kalpeat ruusukyltit, mutta varmaankin harmaantuvat jo ensi talven aikana. Samoin tuo teltta on vähän kuin roomalaisten sotaleiristä aikoinaan, mutta hyvin kätevä hiekkalaatikon ympärille. Ei tule sade, ei hyttyset (ei niitä vielä edes ole) tai kissat kakkomaan. Ja suojainenkin on. |
Kuitenkin, olen todella iloinen, jos joku tulee lukemaan niitä kymmeniä kylttejä, joita nyt ripustelen sinne tänne puutarhaohjeiden mukaisesti. Jopa parkkipaikkaa vanhan lisäksi olen naapurilta kysellyt. Jopa aputyövoimaa olen pyytänyt kahvitukseen, jotta voisin itse opastaa. Tarinaa minulla kyllä riittää!
 |
| Valtateiden varsilla on nimi Jätinkirkko, mutta tässä vielä vanha kyltti. |
 |
| Luonnonkukkaniitty |
Tervetulleeksi toivottaa Ruusumuori Linnapellon talon aittakahvilaan ja puutarhaan, Linnalantie 74, Linnalanperälle, Pattijoen Ylipään kylälle Raahen kaupungissa. Jätinkirkko-kylttejä seuraten löytää perille.
↧
↧
Ruusumuorin kahvila täysin hukassa - suorastaan mehtäsä!
Olen kuunnellut useiden vieraiden ihmeellisistä haeskeluista ja täysin 'mehtään ajoista' ennen kuin ovat löytäneet Ruusumuorin Kesäkahvilan.
Olen yrittänyt omassa blogissani kertoa aika hyvin, miten tänne löytää. Mutta... kun se navigointi on niin yleistä ja avuliasta. Kun asettaa osoitteeksi Ruusumuorin kesäkahvila, ainakin google-kartta osoittaa Kalliontien kautta vanhalle metsätielle ja sinne keskelle metsää! Kun kuitenkin osoitteena talo löytyy oikealta paikalta Jätinkirkon vierestä. GOOGLE EKSYTTÄÄ IHMISIÄ! Fonectalta löytyy oikea paikka.
Eräs autoilija oli porhaltanut sellaista metsätietä tänne, etten minä itse sille tielle lähtisi, välillä henkeä pidätellyt heinikossa ja raiteissa, mutta ihmeesti löysi ulos ja suoraan Linnalantielle. Joku toinen oli ajellut edestakaisin Kalliontietä ja oli aivan hukassa, kun sattumalta oli kierreltyään löytänyt kesäkahvila- ja Jätinkirkkokyltin.
Ilmoitin kyllä virheellisestä paikasta.
Esittelysivullani yritän kertoa tänne tulosta. Siis...8-tiellä on kyltti Jätinkirkko, sekä siitä kääntyvälle 88-tiellä Vihanti-Pulkkila (noin 10 km). Kastellintielle kääntyessä pitää ajaa niin pitkästi kuin tulee toinen Jätinkirkko-kyltti (noin 4,5 km). Ei saa kääntyä muille teille! Eikö yleisesti ole sääntönä, että ajetaan niin kauan suoraan, kunnes taas ohjataan. Linnalantiellä (noin 800 m) on sitten kuitenkin esillä vanhat kyltit (Linnanrauniot ja Kastellin Linnanraunio), jotka toivonkin siinä pysyvän historiallisina arvoina. Alla löytyy myös Ruusumuorin kesäkahvila-kyltti. 70 metrin päässä vihreä talo, punaiset ulkorakennukset. Suomen lippu liehuu aitan seinällä. Oulusta tulijoille voi olla hankalampikin matka Jokelankylän kautta, mutta taas: -Ei saa kääntyä minnekään ennen kuin tulee kyltti!
Navigaattorikin toimii, kun siihen laittaa tieosoitteen Linnalantie 74, Raahe.
Surettaa nuo harhailijat ja vielä enemmän he, jotka kääntyvät takaisin, kun eivät löydä perille.
Toivon, että löydätte Ruusumuorin!
Toivon, että löydätte Ruusumuorin!
↧
Ruusumuorin sammalsalonki
Yhä hullumpaa tämä luovuus saa aikaan! Eihän se yksi sammalsohva riittänyt, vaan piti alkaa rakentamaan oikein salonkia sen ympärille.
Tämä kaikki siksi, että illat ovat olleet niin ihania työskennellä ulkona, kun ei ole ollut liian kylmä eikä kuuma, eikä niitä viheliäisiä SÄÄSKIÄ. Olenkin kyllä vähän ollut huolissani linnuista. Mistä he ruokansa nappaa nyt?
Kun sammalsohvaa kattelin, näytti se vähän yksinäiseltä pellolla. Mutta odotas vähän... Sitähän lapsena tehtiin sammaleesta ja kivistä asuntoja. Nytkin voisi jotain.
Ensinnäkin salonkiin kuuluvat 'pitsi- tai röyhelöverhot'. Tässä on nuoruuteni ensimmäiset verhot, sittemmin palvelivat ensimmäistä kahvila-aittakesää. Ne alkavat jo hajota, mutta vielä palvelevat hyvin vanhan ikkunakehikon somisteena. Tuulessa mukavasti löyhyävät.
Sitten sohvalle kuuluu ilman muuta sohvatyyny, jonka päällisen pujottelin pajuista, niin että se sointuu ympärisöön. Jep. Sitä näpläsin aika lailla, kun ei ollut mallia. Meinasin ensin, että haen sammalta päälle, mutta miten olisi pajun pujottelu sujunut! Yritän sammaloittaa sitä muuten. Mitähän tapahtuu, jos sen jätän tuonne metsään joksikin aikaa?
Sohvan vieressä ruukaa olla pöytälamppu. Löysinhän minä sellaisen aitan vintiltä, ruosteisen ja muuten käyttökelvottoman. Lampunkoopan noukin kierrätyskeskuksesta. Se käännettiin nurinpäin, sommiteltiin jalkaan sopivaksi ja vähän trimmattiin pajulla sitä asiaan kuuluvammaksi. Päälle sitten kukka-asetelma soikeroalpistaj ja maahumalasta valoksi ja loisteeksi. Ja hyvin sopi salonkiin!
Salongissa pitää olla tupakkipöytä. Sellainenkin löytyi, varmaan ukkoni ensimmäinen sellainen. Nyt se pääsi kunniapaikalle. Siihen päälle talon ensimmäisen emännän kirjoma juhlapöytäliina (tosin jo monta reikää). Sitten silaus kukkasilla. Ruusulla tietenkin.
Mitäs uupuu vielä? Kertokaa. Itämaisen maton tyyliä saa nyt näytellä tekemäni ruusikivipolku, jota levitin sohvan eteen, ja siinä edessä olevat kukkaset.
Palmu! Siihen kuuluisi tietenkin kaunis palmu.
Ja onhan minulla sellainen, hyvin erityinen. Löysin Särkän taimiluettelosta 'H
erra Pitkäsen', joka on aivan oma lajinsa katajaa, löydetty Raahen saaristosta. Raahen saaristo, jossa paljon olen kulkenut tyttösenä ja nuorempana on minulle muutenkin rakas, varsinkin Preiskari, joten totta ihmeessä tuollainen tarttui mukaani Särkältä.
Uskon, että se hyvinkin edustaa tuossa palmua.
Nyt en keksi enää muuta, mutta jospa lukijat huomaavat jonkin tärkeänkin puuttuvan.
Tuonne ikkunan taakse ehkä istutan tuomipihlajan, joka minulla on pienenä taimena kasvamassa kahvilaikkunani alla, kuten monet muutkin siinä hätävaraistutuksena. Sitähän olisi mukava katsella 'ikkunasta' ja samalla se loisi mukavaa varjoa salonkiin.
Tämä on varmaankin nyt salonkimusiikin paikka, itse Vivaldin'Kesä'.
Nautitaan tästä kesästä!
↧
Kengät pois, pyydän...
Olen miettinyt erästä hyvin terveellistä seikkaa.
Nimittäin avojaloin kulkemista. Tällainen vanha maalaispiha, johon ei edes kunnon heinänsiementä ole kylvetty, jota ei ole muokattu, ei lannoitettu eikä myrkytetty, on oivallinen avojaloin kulkemiseen. Itse teen näin niin paljon kuin mahdollista. Sammaloitunut maa on ihanan pehmeää kulkea ja varsinkin aamukasteinen ruohikko tuntuu virkistävältä. Varsinkin nyt, kun valkoapila on vallannut pihamaani, sen tuoksu jo lumoaa. Siinä astellessa sen eteriset öljyt kohoavat jaloista sieraimiin. En leikkaa vielä nurmeani.
Siksipä mielessä on ollut laittaa ihan kyltti 'Ole hyvä ja ota kengät pois, jos haluat hoitaa kuntoasi!
En ole tohtinut ihan tuota kylttiä laittaa, sillä alkukesä oli kylmä ja hyvin usea on varautunut ötököiden vaaroista. Punkkeja ei täällä ole näkynyt, mutta voihan siellä apilankukassa olla mehiläinen. Itse olen kulkenut useat kesät pihallani avojaloin. Ainoa mikä on pistänyt, on nokkonen. Yleensä kulkupaikoissa pihallani niitä ei ole, mutta jostakin kukkapuskan lomasta voivat hipaista.
En nyt lähde filosofoimaan enkä tiedottamaan tästä asiasta enempää, mutta uskon itse, että avojaloin kulkeminen antaa energiaa, hoitaa yleiskuntoa ja jalkoja ennen kaikkea. Maadoittuminen on tärkeää terveydelle. Maadoitamme kaikenlaisia välineitä, pattereita, sairassänkyjä, sähköesineitä, joten itsemme maadoittaminenkin voisi olla hyvä. Joka tapauksessa aiheesta on tehty monenlaista tutkimusta ja todettu sen parantavan jopa tulehduksia.
↧