Kuljimme jälleen kerran erään innokkaan kulkijan kanssa Viinapolkua silläkin mielellä, että jos hän tuo erään ryhmän sitä kävelemään. Matkatuliaisina toimme kaksi täyttä puolukkaämpäriä kotiin.
Minulla on aikaisemminkin ollut juttua Viinapolusta,
tässä,
tässä ja
tässä, mutta kerronpas lisää siellä tehdyistä parannuksistakin. Ja kartta tässä:
Ensinnäkin varsinainen vanha Viinapolku kulki 2 km:n mittaisena ennen Tuohinnon ja Kastellin talojen välillä. Neljä vuotta sitten Kastellin miehet raivasivat sen jälleen esille. Matkalla tosin kohdataan metsätietä ja kylätietäkin. Kolme vuotta sitten Lasikankaan Kyläyhdistys yhdisti siihen matkaa lisää Paskarämeen, Liekokankaan ja Pahkamaan kautta rengasreitiksi. Tälle reitille on sitten tehty lisää kylttejä ja kolmeen kohtaan karttakin, jossa näkyy missä olet ja miten polku kulkee. Viitoitus on nyt tehty Paskaräme- ja Liekokangas-nimellä. Liekokankaan kauniiden lapinraunioiden luona on jykevä penkki istua ja syödä eväitä. Huomata kannattaa, että juuri siellä on seudun näkyvimmät ja parhaiten säilyneet lapinrauniot, joten kaunista jäkälää ja sammalta niiden päällä kannattaa säästää. Muinoin joku metsuri on huomannut paikan kauneuden ja puita kaataessaan on jättänyt kummankin kahden lapinraunion ympärille kolme komeaa honkaa pystyyn. Tässä menevät kiitokset hänelle siitä!
![]() |
| Liekokankaan lapinraunio |
Siis koko rengasreitin pituudeksi tulee 6,5 km:n matka. Reittiä ei voi kiertää ihan kuntoilumerkeissä huimalla askelparilla, vaan on melkein pakko välillä pysähtyä lukemaan vanhaa kulttuuritietoa opastauluista ja kuuntelemaan metsän hiljaisuutta. Reitti on nimenomaaan tehty kulttuurin ja luonnonoikkujen tutustumiseksi ja mielen rauhoittumiseksi.
![]() |
| Lisää kuvateksti |
![]() |
Olisiko kivikaudella jo tehty kaupunkisuunnitelmia?
Karttakivi löytyy, jos vähän katselee ympäriinsä. |
Kartta on kuitenkin hyvä olla mukana. Senhän voi printata mukaan tästä blogista tai Lasikankaan kotisivuilta. Reitti kulkee myös Pahkamaan ja Kastellin tietä pitkin. Reitti on viitoittettu ja merkitty keltaisella värillä. Vanhan Tuohinnon paikan tuntee reitin varrella vanhasta kivinavetasta, joka nähtävästi on ainoa tallella oleva rakennus Tuohinnon vanhasta pihapiiristä.
![]() |
| Kuva otettu tammikuussa 2015 |
Reitillä ei ole makkaranpaistopaikkaa. Siihen tarvittaisiin erityistoimenpiteet ja luvat.
Reitin voi aloittaa Jätinkirkkon (Kastellin Linnanrauniot) parkkipaikalta Ruusumuorin Kesäkahvilan vierestä. Parkkipaikalla on myös yleinen biokäymälä. Viinapolku kulkee Jätinkirkon vieritse, joten kannattaa huomioida opaskyltti vasemmalla puolella metsätietä, josta lähtee polku muinaisalueelle ja josta kauempaa voi taas tulla alas metsätielle.
Tähän loppuun haluan liittää laulunsanat Viinapolusta, jonka tekijänä on Raakel Pistemaa naapurista Linnalanperältä. Hän on tuonut kotiin voittoja karaokelaulukilpailuista ja on kiertänyt viihdyttämässä muutenkin yleisöä ja esiintynyt Ruusumuorin Kesäkahvilan tilaisuuksissakin. Tämän Viinapolku-laulun hän esitti kylähistoriikin "Maailman kaunein kylä" julkaisujuhlan yhteydessä Ylipään Liikuntahallissa 12.4.2012. Joten historiaa tämäkin.
Viinapolun tarinaa
sanat kirjoittanut Raakel Pistemaa
On kerrottu monta tarinaa Viinapolusta
ja miesten ajatukset kulkevat joka solusta.
Oli isoisät, piiat, rengit sitä tallanneet.
Nyt vain sammaleetkin sen oli vallanneet.
Jo alkoi Viinapolun tarina kylällä kulkemaan;
no kuka käski rakkaan Viinapolun sulkemaan?
Nyt raivas esiin polun tuon pojat Kastellin
ja nyt taas Viinapolkua voi kulkea askelin.
Mä Viinapolun tarinaa täs hiljaa kuuntelen,
nyt mielessäni sitä kuljen, yksin aatellen.
Mistähän tuo Viinapolku nimensäkin sai?
On sitä pitkin monen tie nyt kulkenutkin kai.
Tuo Viinapolku Ylipäässä metsän halki vie,
sitä monet piiat, rengit kulkeneet on lie,
rakkautta toisillensa kuiskineetkin siel,
ison kiven kolossa on kätkö viinan viel.
On Viinapolku nähnytkin nyt monelaisia.
on miehiä, on naisia, myös rakastavaisia.
Oli istuneet nuo miehet kiven vierellä
ja ajatuksia vaihtaneet istuen kannoilla.
On siinä hörpyn toisenkin jo juoneet pullosta.
Ja piiat hakeneet on sieltä kotiinsa sulhonsa.
Ei auttanutkaan rengin vastaan panna töillensä,
kun aamulla oli olo huono, pää niin kippeenä.
Tuo Viinapolku Ylipäässä metsän halki vie.
Sitä monet piiat, rengit kulkeneet on lie.
Rakkautta toisillensa kuiskeneetkin siel.
Ison kiven kolossa on kätkö viinan viel.
