Quantcast
Channel: Ruusumuorin Kesäkahvila
Viewing all 179 articles
Browse latest View live

Tasokasta taidetta kahvila-aitassani!

$
0
0
Viime viikolla kävi vierailija, joka toi muutaman työnsä piristämään kahvilani seiniä.

Hän on kuvataiteilija Kemistä. Tässä hänestä esittely:

PIRJO NYKÄNEN - MAALAUKSIA
Elokuu 1 ja 2 , 2009, öljyvärimaalauksia kanköaalle
Vihreä verkko 1 ja 2, 2010, öljyvärimaalauksia käsitellylle paperille
Pirjo Nykänen on taidemaalari ja valokuvaaja. Hän asuu ja työskentelee Kemissä Perämeren rannalla. Taiteilijan elämää ja työskentelyä jaksottaa voimakas vuodenaikojen muuttuminen. Useaan otteeseen ulkomailla työskennelleenä hän on kokenut eri ympäristöt antoisina ja omaa pohjoista identiteettiään syventävänä.
Nykäsen teoksista välittyy usein tarina naisen elämästä. Liinat, verhot, vaatevuoret ovat kodin elementtejä. Valon luomat tilat ovat kiinnostavia ja näin ollen yhdistävä tekijä maalauksessa ja valokuvauksessa. Teoksissa hän ei tavoittele totuttua kauneutta. Ihmisen elämä on mielenkiintoinen kaikessa ilossa ja surussa.


Olen iloinen, että Pirjo arvostaa pienen kahvilani tiloja. Oikeastaan tämä on vain mahdollista sukulaisuuden kautta. Pirjo on poikani anoppi ja olemme yhdessä mummuja ihanalle Malenalle. Joten meillä on paljon yhteistä. 
Elokuu 1 ja 2


Vihreä verkko 1 ja 2




Kiitos Pirjo! Elokuun värit löytyvät myös puutarhastani. Alla olevaa työtäsi ihastelin kotisivuillasi!
Sen nimi on 'Kaveri'.


Linnasatu-päivä koko perheelle! Mitä se sisältää?

$
0
0
Ruusumuorina minua on vähän pänninyt, kun Kastellin Linna muuttuikin äkkiä Jätinkirkoksi. 

Ymmärrän toki, että tämä nimi sopii paremmin ja on tarinoiden tulos. Monet turistit olivatkin pettyneitä etsiessään Kastellin Linnaa tai sen raunioita, kun näkivät vain kivikasoja. Jätinkirkko lisää mielikuvaa jostakin tuntemattomasta ja salaperäisestä paikasta. Sitähän se todella on.

Kastellin Jätinkirkko-kyltit komeilevat nyt 8-tiellä ja Pulkkilaan vievällä 88-tiellä ja ohjaavat näin tuloa Ruusumuorinkin kahvilaan, joka sijaitsee aivan sen vierellä. Onneksi museovirasto on jättänyt vielä tuohon Linnalantien varteen vanhan kyltin, jossa komeilee Kastellin Linnanrauniot.

Siihen tartun. On siis olemassa vielä "linnanrauniot". Kukaan ei tiedä minkä linnan. Joten miksi ei saisi joskus antaa mielikuvan laukata hurjemmastikin. Otan Linnanrauniosta trendin oman kahvilani pihamaalle ja vedän siinä roolileikin "Prinsessa Ruususen Linnasta". Jos tuo Kastellin Linnanraunio onkin ollut Prinsessa Ruususen Linna? 

Sunnuntaina 16.8 kello 14.00 Ruusumuori vetää ruusupihallansa koko perheen roolileikin Prinsessa Ruususen sadusta. 

* Siihen tarvitaan aurinkoinen pihamaa. Se on luvattu. 

* Siihen tarvitaan hoviväki eli  ihmisiä roolivaatteisiin sonnustautuneina (ainakin prinsessat), mutta mukaan saa tulla ilman niitäkin. Tosin soisi kesää nyt kunnioittavan kesämekoissa ja vaikka hatuissakin. Toivon, että asiakkaat, siis sunnuntain vierailijat,  ottavat tämän roolin vastaan. 

* Siihen tarvitaan käsikirjoitus ja mikrofooni. Ne ovat Ruusumuorilla. 

* Siihen tarvitaan  autopaikkoja, jos väkeä saapuu. Siinä auttaa naapuri ja liikennettä ohjaava hovimies Alex. 

* Mukaan tarvitaan myös haltiattaret. He ovat aina salaperäisiä. Kuin myös se 12. haltiatar, jota ei kutsutakaan.  

* Tarvitaan myös linnantorni, jossa salaperäinen nainen kehrää rukillaan. Se löytyy.

* Tarvitaan myös hovilaulaja, jolla on oma roolinsa. 

* Ja viimeisimmäksi ja tärkeimmäksi tarvitaan myös prinssi, joka saapuu upealla ratsullaan pelastamaan prinsessan ja linnan väen. Tiedossa on hänkin.

* Lisäksi tarvitaan ne rauniot, joita käymme koko väen kanssa katsastamassa. 

Näillä resursseilla voimme kokea Prinsessa Ruususen sadun mielikuvissamme ja kokea sen tunnelmat. 

Väliajalla on lapsille tarjolla Ruususen mehua, jota ehkä Tuuli-tyttö tulee myymään. Kahvilasta saa ostaa kahvia ja pullaa, myös teetä ja jäätelöä. Muuten mukana olo on ilmaista. 

TERVETULOA NAUTTIMAAN VIELÄ KESÄSTÄ  JA SADUN TUNNELMASTA! TÄLLAINEN HETKI EI SYNNY ILMAN MUKAAN TULIJOITA. 

RUUSUMUORI Leila Kastelli, joka haluaa joskus leikkiä

Kahvilakesä loppuu värikkäästi itämaisen tanssin lumossa!

$
0
0
Ensi sunnuntai eli 23.8 klo 12-17.00 on viimeinen aukiolopäivä Ruusumuorin Kesäkahvilassa. Poikkeuksena 'Luonto lähellä' Lokaali-tapahtuma syyskuun 5. päivänä pidän kahvilan auki tavalliseen tapaan 12-17 tilattuna tapahtumana. 

Kesän viimeinen sunnuntaina on joka kesä (nyt neljäs) päätynyt kauniiseen tanssiesitykseen, kun Merenhelmet ovat valloittaneet pihamaan värikkäine itämaisine asuineen. Itse taiteilija ja koreografien luoja ja rakas opettajamme Nada saapuu tilaisuuteen myös oululaisten tanssiystävien kanssa. Ja aurinkoa on luvassa roppakaupalla!

Mutta ei huolta huomisesta. Uskon että Ruusumuori jaksaa hoitaa puutarhaa ja ylläpitää kahvilaa vielä ensi kesänäkin. 

Iloisesti kaikki vieraat tervetulleita!

Kuva kesältä 2014



Vielä kerran - syyskuun kahvila ja puutarha!

$
0
0
Pidän kahvilani poikkeuksellisesti auki vielä 5.9 klo 12-17, joten nousen aamulla leipomaan vielä ruusupullia. Tämä kaikki liittyy Raahen kylät-tapahtumaan.


Raahessa on ollut vilkkaasti kesätapahtumia melkeinpä joka viikonloppu (kuten Ruusumuorillakin). Vielä on perjantaina 4.9 Pekan Pimiät ja koko viikonloppu kantaa tapahtumaa Lokaali 2015, jossa Raahen kylät esittäytyvät. Neljä linja-autoa lähtee retkivieraineen ympäri Raahea vähän erilaisine teemoineen. Yksi teema on 'Luonto kutsuu', jolloin yksi auto suuntaa vieraineen myös tänne Linnalanperälle Jätinkirkkoon tutustumaan ja nauttimaan kahvit aitassani tai pihamaallani. Ja muutkin vieraat ovat tervetulleita!

Nyt tietenkin Ruusumuori jännää sitä sataako vai paistaa. Säätiedot lupaavat välillä sadetta, välillä aurinkoa. Ja aina se yksi päivän ennustus on yllättänytkin. Koskaan ei tiedä varmaa, miten tuulet liikkuvat. 


 

Ympärillä lainehtivat viljapellot jo tuleentuneena, ja puimurin mylläävä ääni kantautuu jo korviin. Korpit raakkuvat poikasilleen, muuttolintujen hyvästit kiirivät silloin tällöin jostakin. Kesän viimeiset kukkaset ovat loistossaan, kuten ruusumalva, kultapallo, auringontähti, auringonkukat ja angervot Monet kurttulehtiruusut ovat vasta nuppuja kantamassa, joten toivon, että nekin suovat vielä kauneuttaan niitä tutkaileville. Ja aurinko luo vielä lämpimän supon tähän alueelle, jota ympäröi pohjoisesta ja idästä metsät. 

Toivotan kaikki tervetulleeksi haistelemaan syksyn tuloa Linnalanperällä!

Retkeilyn aikaa, vaikkapa Viinapolulla!

$
0
0
Kuljimme jälleen kerran erään innokkaan kulkijan kanssa Viinapolkua silläkin mielellä, että jos hän tuo erään ryhmän sitä kävelemään. Matkatuliaisina toimme kaksi täyttä puolukkaämpäriä kotiin.

Minulla on aikaisemminkin ollut juttua Viinapolusta, tässä, tässä ja tässä, mutta kerronpas lisää siellä tehdyistä parannuksistakin. Ja kartta tässä:

Ensinnäkin varsinainen vanha Viinapolku kulki 2 km:n mittaisena ennen Tuohinnon ja Kastellin talojen välillä. Neljä vuotta sitten Kastellin miehet raivasivat sen jälleen esille. Matkalla tosin kohdataan metsätietä ja kylätietäkin. Kolme vuotta sitten Lasikankaan Kyläyhdistys yhdisti siihen matkaa lisää Paskarämeen, Liekokankaan ja Pahkamaan kautta rengasreitiksi. Tälle reitille on sitten tehty lisää kylttejä ja kolmeen kohtaan karttakin, jossa näkyy missä olet ja miten polku kulkee. Viitoitus on nyt tehty Paskaräme- ja Liekokangas-nimellä. Liekokankaan kauniiden lapinraunioiden luona on jykevä penkki istua ja syödä eväitä. Huomata kannattaa, että juuri siellä on seudun näkyvimmät ja parhaiten säilyneet lapinrauniot, joten kaunista jäkälää ja sammalta niiden päällä kannattaa säästää. Muinoin joku metsuri on huomannut paikan kauneuden ja puita kaataessaan on jättänyt kummankin kahden lapinraunion ympärille kolme komeaa honkaa pystyyn. Tässä menevät kiitokset hänelle siitä!

Liekokankaan lapinraunio
Siis koko rengasreitin pituudeksi tulee  6,5 km:n matka. Reittiä ei voi kiertää ihan kuntoilumerkeissä huimalla askelparilla, vaan on melkein pakko välillä pysähtyä lukemaan vanhaa kulttuuritietoa opastauluista ja kuuntelemaan metsän hiljaisuutta. Reitti on nimenomaaan tehty kulttuurin ja luonnonoikkujen tutustumiseksi ja mielen rauhoittumiseksi.

Lisää kuvateksti
Olisiko kivikaudella jo tehty kaupunkisuunnitelmia?
Karttakivi löytyy, jos vähän katselee ympäriinsä.

Kartta on kuitenkin hyvä olla mukana. Senhän voi printata mukaan tästä blogista tai Lasikankaan kotisivuilta. Reitti kulkee myös Pahkamaan ja Kastellin tietä pitkin. Reitti on viitoittettu ja merkitty keltaisella värillä. Vanhan Tuohinnon paikan tuntee reitin varrella vanhasta kivinavetasta, joka nähtävästi on ainoa tallella oleva rakennus Tuohinnon vanhasta pihapiiristä. 

Kuva otettu tammikuussa 2015

Reitillä ei ole makkaranpaistopaikkaa. Siihen tarvittaisiin erityistoimenpiteet ja luvat.

Reitin voi aloittaa Jätinkirkkon (Kastellin Linnanrauniot) parkkipaikalta Ruusumuorin Kesäkahvilan vierestä. Parkkipaikalla on myös yleinen biokäymälä. Viinapolku kulkee Jätinkirkon vieritse, joten kannattaa huomioida opaskyltti vasemmalla puolella metsätietä, josta lähtee polku muinaisalueelle ja josta kauempaa voi taas tulla alas metsätielle. 


Tähän loppuun haluan liittää laulunsanat Viinapolusta, jonka tekijänä on Raakel Pistemaa naapurista Linnalanperältä. Hän on tuonut kotiin voittoja karaokelaulukilpailuista ja on kiertänyt viihdyttämässä muutenkin yleisöä ja esiintynyt Ruusumuorin Kesäkahvilan tilaisuuksissakin. Tämän Viinapolku-laulun hän esitti kylähistoriikin "Maailman kaunein kylä" julkaisujuhlan yhteydessä Ylipään Liikuntahallissa 12.4.2012. Joten historiaa tämäkin.

Viinapolun tarinaa

sanat kirjoittanut Raakel Pistemaa

On kerrottu monta tarinaa Viinapolusta
ja miesten ajatukset kulkevat joka solusta.
Oli isoisät, piiat, rengit sitä tallanneet.
Nyt vain sammaleetkin sen oli vallanneet.

Jo alkoi Viinapolun tarina kylällä kulkemaan;
no kuka käski rakkaan Viinapolun sulkemaan?
Nyt raivas esiin polun tuon pojat Kastellin 
ja nyt taas Viinapolkua voi kulkea askelin.

Mä Viinapolun tarinaa täs hiljaa kuuntelen,
nyt mielessäni sitä kuljen, yksin aatellen.
Mistähän tuo Viinapolku nimensäkin sai?
On sitä pitkin monen tie nyt kulkenutkin kai.

Tuo Viinapolku Ylipäässä metsän halki vie,
sitä monet piiat, rengit kulkeneet on lie,
rakkautta toisillensa kuiskineetkin siel,
ison kiven kolossa on kätkö viinan viel.

On Viinapolku nähnytkin nyt monelaisia.
on miehiä, on naisia, myös rakastavaisia.
Oli istuneet nuo miehet kiven vierellä
ja ajatuksia vaihtaneet istuen kannoilla.

On siinä hörpyn toisenkin jo juoneet pullosta.
Ja piiat hakeneet on sieltä kotiinsa sulhonsa.
Ei auttanutkaan rengin vastaan panna töillensä,
kun aamulla oli olo huono, pää niin kippeenä.

Tuo Viinapolku Ylipäässä metsän halki vie. 
Sitä monet piiat, rengit kulkeneet on lie.
Rakkautta toisillensa kuiskeneetkin siel.
Ison kiven kolossa on kätkö viinan viel.

Raakel Pistemaa "Minä muistan valssi"

Kahvilamietteitä syksyllä 2015

$
0
0
Yleensä, mitä tahansa aloittaakin, sen esille tulo kestää. Jos perustaa yrityksen, ei se hetkessä tule tunnetuksi. Ajan myötä selviää, syntyikö jotakin oikeassa ajassa, oikeaan paikkaan ja oikeaan tarkoitukseen. Minun pikku yrityksellä ei rikastuta. Enkä laske siinä tuntipalkkaa. Se palkka koostuu jostakin muusta. Ilosta ja tyytyväisyydestä. Jos ei sitä olisi, olisin jo lopettanut alta aika yksikön. 

Pakosta tässä jo neljän kesän jälkeen miettii, mitä minun pieni kesäkahvilani ja ruusutarhani palvelee. Onko sillä tarvetta lähiympäristössä? Onko silla tarvetta matkailu- ja turistimielessä? Vai onko sillä tarvetta vain minulle itselleni? Toivottavasti tuo tarve kohdistuu muuhunkin.

Tämä kesä on kuitenkin kävijämäärältään jotakin kertonut. Vaikka kesä oli kylmä ja sateinen, kävijöitä on ollut edelliskesiä enemmän. Oikeastaan ryhmiä on enemmän. Näin äkkiä laskiessani ainakin 5 isoa linja-autollista on tässä pyörähtänyt. Pienempiä ryhmiä on tullut pikkuautoilla. Ja yhä useampi vieralija tulee pyöräillen. Pikku aittakahvilani ja puutarhani on löydetty.

Eipä silti. Jos parkkipaikalle saapuu neljä autoa, kolmen auton väki ohjautuu Jätinkirkoille. Yhden auton väki tulee ehkä kahville. Ja näin pitää ollakin. En itsekään käy kahvilla joka muistomerkin luona. Historia vain kiinnostaa. Jätinkirkolla käy vuodessa noin 1000-1500 kävijää. Kävijämäärä ei näy postilaatikon vihkossa, sillä sekin on vähän huomaamattomassa paikassa roskalaatikon vieressä.

Kahvilani tiedottaminen on varmaan se heikoin linkki. Kahvipalkalla ei paljon tiedota. Luotan blogiini, jota kuitenkin luetaan ja ihmisten kertomaan tietoon eteenpäin. Se on ainakin rehellistä.


Olen aistinut, että ihmiset ovat viihtyneet tässä. Minä itse ainakin olen. Vielä olen ehtinyt kaiken hoitaa yksin, kun ystäviä on tullut apuun kiireisinä päivinä. Luotan siihen, kun he sanovat, että hekin viihtyvät tässä. Siis olen tyytyväinen tähän tilaani ja arvooni. Teen sen mitä ehdin ja jaksan.

Luotin viime kesänä lämpimään kevääseen ja aukaisin kahvilani jo toukokuussa. Ihan turhaan. Nähtävästi paras kahvilassa vierailuaika alkaa juhannukselta. Vaikka tämä paikka on suojaisa ja lämmin, ei ihmiset vielä luota ulkotiloihin.  

Olen nauttinut järjestää myös sunnuntaitapahtumia ja olen kiitollinen, että ne on otettu mukavasti vastaan kyläläistenkin taholta. KIITOS KESÄLLE 2015!

Siispä olen päättänyt jatkaa vielä kesäkahvilani yllä pitoa ensi kesänäkin samalla tavalla!



Tuossa ikkunalla olevat ruusuiset tanssikenkäni eivät ole tanssissa kuluneet ollenkaan. Jalka vaivasi vähän ja helpompaa oli avojaloin puutarhassa asteleminen. Laitoin ne nyt symboliksi ikkunalaudalle kulkemaan askel askeleelta tulevaan. Jospa ensi kesänä niillä vähän tanssisinkin.

Antti Tuisku - Keinutaan feat. VilleGalle





Huoleni Kastellin Jätinkirkosta

$
0
0

Että pitikin sattua elämässäni tällaista! Että aikoinaan rakastuin mieheen, joka sattui asumaan aivan Kastellin Jätinkirkon vieressä! Ja että historia on aina minua kiinnostanut. Ja että mieheni kuoleman jälkeen halusin jäädä asumaan tähän, oikeammin siksi, että metsä on minulle hyvin tärkeä ja tässä laajat metsät ympäröivät taloa. Ja että sain päähäni perustaa kesäkahvilani vielä. 

Kaiken tämän vuoksi olen myös joutunut tässä vähän esittelijän ja huolehtijan rooliin suhteessa lähiseudun historiaan. Perin sen mieheltäni, joka usein opasti turisteja ja vierailijoita Jätinkirkolla. 

Oikeammin tämä asia ei kuulu minulle ollenkaan! Miksi sitten ylipäätänsä kannan Jätinkirkosta huolta?

Kannan siitä huolta sen vuoksi, että kunnioitan yleensä historiaa, esi-isiä ja kaikkea sitä mikä on loppujen lopuksi ohjannut elämää ympärillämme tähän tilaan, jossa esimerkiksi itse nyt olen. Tilani on historian tulos. Kaikki juontaa jostakin, kaikella on juurensa. Ymmärtäisin, että tämä kyläkin, asukkaat tässä, ovat aina ymmärtäneet, että Jätinkirkko, entiseltä nimeltä Kastellin Linnanraunio, on jotakin merkityksellistä, arvokasta ja kunnioitettavaa. Ovathan lähiseudun asukkaat ottaneet siitä jopa sukunimensä Kastelli ja paikkojen nimiä. On Linnakangas, Linnaräme, Linnalanperä, Linnapelto jne. Nyt on jopa kylän halki kulkeva tie nimetty Kastellin tieksi linnanraunioiden mukaan. 

Mistä tuo huoleni sitten syntyy? 

Jätinkirkkoa ja sen ympäristöä ovat tutkineet monenlaiset tahot; yliopistot, museovirasto, arkeoastronomit ja useat yksityiset ihmiset geologeista pitäen. Metsähallituskin on tullut mukaan maapohjaomistuksineen, Kaupungilla ja valtakunnallisestikin siitä on maininta opaskirjoissaan. Komeat ruskeat kyltit ovat valtateiden varsilla.

Kuka vastaa Jätinkirkon huollosta? Kuka hoitaa sitä? Kuka pitää yllä, että tiedotteet ovat ajan tasalla? Kuka vastaa, että opasteet ovat näkyvissä ja että turisti sen löytää?Ja että tie on kulkukelpoinen? Kenen puoleen kääntyä jos tulee kelirikko tai muu ongelma? Esimerkiksi, jos tien siltarumpu on hajoamassa? 

Odotimme niin toivorikkaana, että metsähallitus auttaisi, tekisi jotain. Ei mitään. Ensin tuli kaunis penkkipöytäkin Jätinkirkon viereen. Kuka sen kantoi pois? Entä museovirasto? Lähetin sinne kerran kyselyn. Ei mitään vastausta. Kaupunki? Ei. Siellä tämäkin tie nimettiin yksityistieksi, pesivät kätensä tästä ongelmasta. 

Tietyllä lailla asia on siis ratkaistu. Hoitakoon Linnalanperukka omat tiensä kuten muutkin Raahen asukkaat. Talkootyöhän siellä on hyvä! Annetaan se yhdistysten (Pattijoen Kotiseutuyhdistys ja Lasikankaan Kyläyhdistys) vastuulle ilman mitään hoitoavustusta. Kyllä ne kyläläiset siitä huolen pitävät! Tekiväthän he talkoilla liikuntahallinsakin ja vaikka mitä! Vaikka... Kyläläisetkin maksavat veroa. Työtä tekevää porukkaa me olemme. 

Näinkö esihistoriallisia alueita hoidetaan Suomessa? Muuallakin? En minä näistä huolista yleensä turisteille kerro. Mutta jos kyselevät, niin jotakinhan minun pitää kertoa. Ja se mitä kerron, kerron omasta kokemuksestani  ja käytännöstä, mitä itse olen nähnyt. Taidan olla pikkuisen vaikeassa tilanteessa.

Kotitaloni ohi kulkee siis tie Kastellin Jätinkirkolle, Suomen suurimmalle ja näkyvimmälle kivikauden aikaiselle muistomerkille. Olen asunut tässä nyt 34 vuotta ja nähnyt tuolla tiellä monenmoista liikennettä, kulkijaa, tutkijaa ja kyselijää. Monenlaista arvottamista myös Jätinkirkkoa kohtaan. Joskus tuntuu, että paikkakuntalaiset eivät sitä niinkään ihmettele, kivikasoiksi sanovat. Mutta usein juuri ulkomaalaiset ovat ihmeissään ja haluavat tietää siitä enemmän. Kielitaitoisena olen joutunut siitä kertomaan.

Kävijämäärä on ollut erilaista eri aikoina. Nyt kahvilani yhteydessä olen joutunut sitä enemmänkin seuraamaan. Viime kesänä laskeskelin autoja parkkipaikalla ja totesin, että neljästä autosta ehkä se neljäs tuli luokseni kahville, muut olivat kiinnostuneita vain raunioista. Vieraskirjassani oli nimiä tänä kesänä n. 700, osa tosin linja-autolla tulleita ryhmiä. Kuitenkin siitä voi jo verrata raunioilla vierailijoiden määrän.

Tunnen myös kiitollisuutta. Olen kiitollinen mm. Vappu Kalliolle, joka otti työkseen toimittaa kylämme historian kirjan "Maailman kaunein kylä" ja johon hän teki laajan selonteon Kastellin Jätinkirkon eri tulkinnoista ja tutkimuksista eri kausilta. Jo sen pohjalta olen myynyt kirjaa ulkopuolisillekin historiasta kiinnostuneille. Se on varmin tietopohja heille. Ja tällaisia ihmisiä istahtaa silloin tällöin puutarhapöytääni ja ovat jääneet kirjaa tutkimaan.

Olen myös kiitollinen kaupungin tekniselle puolelle, jotka tekivät parkkitilaa Jätinkirkolla vierailijoille ja toivat biokäymälän paikalle myös. Sitä on käytetty siivosti ja koska se palvelee minuakin, olen pitänyt siitä huolta. Tosin parkkipaikan pienuudesta jotkut ovat huomauttaneet. Kiitokset myös kaupungin työpajalle, josta on saatu kylttiapua opasviittoihin. 

Ja kiitos kaupungin luottamusmiehille siitä, että saatiin se kahden kilometrin raja tuulimyllyjen ja asukkaiden väliin. Sen ansiosta Yhteinen kangas ja ympäristö jäi rakentamatta. Tällöinhän siellä olisi tuhoutunut myös osa tätä esihistoriallista aluetta ja luonto kaikkinensa. 

Milloinkahan ja mikä taho voisi tutkia joskus tätä aluetta kokonaisuutena eikä vain Linnakangasta? Kun se kaikki vielä aika koskemattomana odottaa tutkijaansa.



Mukavaa Uutta Vuotta 2016 Ruusumuorin Kesäkahvilasta!

$
0
0
Sen verran on tullut lunta, että ei aivan pimeää ole.

Ruusutarha ja puutarha on peittynyt hentoon kosteaan pumpuliin. Matti Lepistön Kotka valvoo tätä kaikkea. Ruusut ja kahvila ovat turvassa.



Sain mukavan Uuden Vuoden lahjan Raahen kaupungilta. Tai oikeammin se on lahja kaikille, jotka täällä tulevana vuotena kulkevat.

Aika useat Jätinkirkoilla vierailijat valittivat viime kesänä sitä, että kävelevät paikan ohi tai eivät löydä sitä. Jotkut turistit ovat kulkeneet Wanhaan Kastelliin ja englanninkielellä kyselleen sieltä Jätinkirkkoja. 

Tämä johtuu siitä, että paikka mistä käännytään polulle ja Jätinkirkkoa kohden on aika huomaamaton, vaikka opaskyltti tiedotteineen siinä onkin. Samoin männyntaimisto Jätinkirkkojen edessä on kasvanut ja on sen verran tiheä, että kirkkoa ei enää näy tieltä. 

Tein anelun lisäkylteille ja otin yhteyttä mallien kanssa Raahen museoonkin. Raahen työpajassa metalliset kyltit putkineen on valmistettu. Kiitokset sinne! Komeita ovat, Hannun vaakuna, oikea nimi, matkan metrimäärä ja jopa englanninkielellä on teksti. 

Nyt on routa maassa, kylmää ja pimeää, joten kylttien pystyttäminen lienee siirtyy kevääseen. Talvella ei turisteja yleensä liiku näillä tienoin. 

Täällä nukutaan rauhallista 'karhununta' kissojen kanssa. Tosin monenmoista suunnitelmaa pyörii jo ensi kesän varalle. Ja ruusupensaitakin on jo lisää tilauksessa.

HYVÄÄ VUOTTA 2016! toivovat Ruusumuori, kissat Ruusa ja Majuri ja kaikki kotitontut lähistöllä

Ruusumuori suunnittelee kesää 2016

$
0
0
Kevätpäivän tasaus on merkki kohdistaa katse tulevaan kevääseen ja kesään.

Tänään päätin tulevan kesän 2016 uudesta aukioloajasta. Tilasin myös uusia käyntikortteja.



Ruusumuori aloittaa kahvituksen 12.6. ja lopettaa sunnuntaina 21.8. Päivät olisivat edelleen sunnuntai, maanantai ja tiistai ja aukioloaika klo 12.00 - 17.00. Jos tulee suurempia ryhmiä (yli 8 henkilöä), on syytä tehdä tilaus. Tilauksen voi varata muinakin kuin aukioloaikoina. Tilauksia varmimmin voi tehdä minun sähköpostiini leilakastelli@gmail.com tai jos ei siihen, niin  puhelimeen 050-4492041. Yleensä en pidä puhelinta mukana puutarhatöissä, joten viestin kirjoittaminen tulee varmimmin perille. Siihen voin sitten soittaa takaisin. Yleensä kauppiaat tunkevat puhelimeen aika usein, enkä kaikkiin tuntemattomiin numeroihin vastaile. 

Joten toivon kaunista toukokuuta, jolloin varmaankin järjestän joitakin lauantai- tai sunnuntaitempauksia. Ilmoittelen niistä myöhemmin. Kaikki riippuu ilmoista ja innostumisesta.

Ehkä silloin jotakin uuttakin löytyy Ruusumuorin ruusumaalta.

TERVETULOA UUTEEN KAHVILAKESÄÄN JA MAASEUDUN RAUHAAN!


Tuure Kilpeläinen-Ajatuksen voima

Toukokuun 2016 tapahtumia

$
0
0

Hei! Odotan kaunista toukokuuta. Ja intoilen erilaisilla tapahtumilla, joita jotkut ovat kyselleetkin ja joihin olen luvannut antaa vastinetta. 

Tällaisen ilmoituksen olen laittanut facebookiin: Toivon, että metsä kutsuu nyt, kun ei vielä ole harmillisia itikoita.

Nyt on paras aika retkeilyyn! Ruusumuorin Kesäkahvila järjestää opastetun Viinapolkuretken kahvin ja kanelipullan kera. Voit valita päivistä maanantain 2.5. tai tiistain 3.5. Lähtö Kastellin Jätinkirkon parkkipaikalta Pattijoen Ylipäässä kumpanakin päivänä klo 18.00. Matkaa kertyy noin 6 km. Oppaana Olavi Kastelli.
Hinta 7 euroa hengeltä.
Ilmoita osallistumisesta viestinä tai puhelimeen 0504492041.



Reippaita askelia tiistain retkellä!



Toinen tapahtuma on sitten vähän toisenlainen. Eli astrologisen kurssin järjestän Ruusumuorin Kesäkahvilassa Lila Patrikaisen kanssa 13-15.5. Ilmoitus tässä alla: Jos on kylmää ja märkää, kurssi pidetään Liikuntahallin kerhohuoneessa tai muuten sisätiloissa riippuen osanottajamäärästä.



Lisään uusia tapahtumia tähän lisää, kunhan katsotaan tuon armaan auringon kutsua. 

Kevätsipulikukkien kukinta-ajat vyöhykkeellä V

$
0
0
Laitan tähän sivun, johon kerron kukkien kukinta-ajoista. Kerron tosin vain niistä kukista, joita omassa puutarhassani kasvaa ja jotka täällä siis menestyvät hyvin. Päivitän sitä päivä päivältä. Olen pitänyt puutarhakirjaa melkein vuosittain, joten kun katson sieltä päiviä, niin hyvin erilaisia ovat keväät, mutta katson päivät noin yleisesti.

Olen vyöhykkeellä V, mutta esim. minulla on ruusuja, joiden lasketaan menestyvän vyöhykkeellä III.

Krookuksen ja sinililjan kukinta-aika: 15.4 - 15.5. Krookus kestää pitempään, jos sillä on vähän varjoa.

Muistan aina, kun Ruotsin Upsalassa tein iltakävelyä keväällä, jolloin oli sulia pälviä pihoilla. Seisahduin paikalle, missä kukki ihanasti violetit ja keltaiset krookukset. Se oli minusta niin ihmeellistä, koska täällä pohjoisessa en ollut niitä vielä nähnyt missään.

Siitä asti olen melkeinpä joka syksy yhden pussin krookuksia jonnekin istuttanut. Niitä kun voi istuttaa vaikka nurmelle, eikä se haittaa ruohonleikkausta. Mutta enimmäkseen olen niitä istuttanut pensaiden juurille. Ne leviävät ja voimistuvat vuosi vuodelta. Samoin sinililjat, joita joidenkin puutarhan nurmikolla saattaa kasvaa sinisenään. Minullakin niitä kasvaa siellä täällä. Tosin ne kukkivat hieman myöhemmin kuin krookukset. Siis niitäkin pieniä sipuleita voi kaivella ihan mihin vain.

Krookuksen ensikukinnasta alkaa puutarhani kevät. Olen kirjannut sen ylös joka vuosi. Aikaisimmillaan se on kukkinut jopa 9.4. Tänä keväänä se kukki aika myöhään 21.4. Alla niitä värejä joita minulla on; valkoinen, violetinkirjava, violetti ja keltainen.




Sinililjojakin (skilloja) minulla on kahta eri lajia, toinen violetimpi ja kukka
avautuu taivasta kohden. Alla kuva.




Narsissien aika: 10.5 - 20.5

En ole voinut olla nappaamatta pääsiäsajan liljoja marketeista. Niitä olen sitten istuttanut vähän sinne tänne. Kääpiönarsisseja olen istuttanut jopa ruusupensaiden juurelle. Ne ovat suloisia ryhminä ja kukkivat ennen muita. Pian perään alkaa kukkimaan myös valkeat pääsiäisliljat ja muut narsissit.



Jossakin minulla on myös helmililjoja ja lumikelloja, mutta ne eivät ole yhtä sitkeää lajia kuin edellä mainitut eikä niitä voi istuttaa ihan mihin vain. Ne kukkivat pikkuhiljaa narsissien kanssa.

Tulppaanien kukinta-aika 20-31.5. Tänä keväänä ne kukkivat vähän myöhempään. Toivottavasti niiden kukinta kestäisi myös vähän pitempään.





Esikkojen aika: 5.5 - 25.5

Esikko ei ole sipulikukka, mutta laitan sen tähän varhaisen kukinnan vuoksi. Keltainen esikko kukkii jo sinililjojen kanssa siellä täällä, mutta vähän unisen näköisenä. Kun se siitä nousee, sen keltaisuus valaisee suorastaan puutarhaa. Ainakin tämä keltainen on sitkeä kasvi. Se ei välitä rikkaruohoista, vaan puskee tiensä läpi tiheimmälläkin nurmikolla. Huomaan, että tätäkin lajia kannattaa työntää vähän sinne suun tänne puun juurien vierelle. Etelässä villinähän se voi täyttää ketojakin.


Ja kun ne oikein avautuvat, on tämä vaaleankeltainen kuin vaahtoava runsaus joka paikassa.


Aniliininpunainen esikko on myös kaunis.


Tämä tummanpunainen esikko kukkii vasta muiden jälkeen, joten esikkojen kukinta-aika on ilahduttavan pitkä.


Rumpusilta on uusittu!

$
0
0
Linnalantie ja siitä tänne kahvilaan ja Jätinkirkolle johtava tie on yhä vain hyvin kimurantti kysymys. Sehän on yksityistie, kuten monet tällaiset Raahen alueella. Yksityistiet vaativat rahaa ja hoitoa sen alueella asuvilta ja sen alueella sijaitsevilta metsänomistajilta.

Turistimäärä ja niidenkin turvallinen ajaminen tässä on huolettanut vähän kaikkia. Viime kevään siltarumpuvaurio todettiin tosin ajoissa ja soran valuminen reiästä estettiin väliaikaisella korjaustyöllä. Betonirummut ajan myötä alkavat halkeilla ja murtua saumakohdistaan. Joten pikkuisen peloissaan olin kun isot autot tulevat tielle.

Ihmettelemme kaikki, kuinka tämä voi jatkua. Kaupunki toteaa, että jos yhdelle antaa periksi, niin toisetkin ovat pyytämässä. Tosin Jätinkirkkoja ja sitä ihmetteleviä turisteja ei ole muilla teillä. Nyt kuitenkin kaupunki tuli vähän vastaan silta-asiassa ja lahjoitti tähän yhtenäisen muovisen siltarummun. Se tosin on halkaisijaltaan pienempi kuin betoninen, joten mitenkähän se vetää, kun jäät  keväisin alkavat sulata. Mutta kiitollisia olimme tästäkin. 

Meidän asukkaiden vastuulle sitten jäi muu työ. Eilen saapui odotettu iso kaivuri.






Silta on ehompi, mutta tie on kapea. Joten turistien ja vierailijoiden on syytä ajaa varoen. Jätinkirkon parkkipaikka on turvallinen käyttää ja se on kyltein ohjattua. Jotkut ajaa porottavat metsätietä raunioiden läheisyyteen eikä se ole suotavaa. Varsinkin nyt tie on vielä  tosi märkä eikä siellä ole virallista parkkipaikkaa, vain aukio kantoineen. Jos sinne ajaa, niin omalla vastuulla.

Toivotaan, että tämä kesä olisi kuivempi ja kauniimpi jo teidenkin vuoksi.


Valmista on...melkein!

$
0
0
Ruusumuori, kuin myös Metsätonttu, ovat valmiita vastaanottamaan kesävieraita, joskin tilauksesta.
Ensimmäinen ryhmä saapuu huomenna. Aion taikoa auringon esiin. Tosin vieraat ilmoittivat, etteivät pientä sadettakaan pelkää, tulevat hengittämään maaseudun vehreyttä ja raikasta kevättuoksua. Tontun ympärillä kuvassa puutarhassa kukkivat kukat. 


Ihan kaikkea en ole vielä vienyt valmiiksi asti. En ole asettanut kahvila-aittaani esille käsitöitä enkä taidetta kosteuden vuoksi. Enkä ole järjestänyt vielä kirppisaittaakaan esittelykuntoon. Piha on synnytystilassa kuin pikkuiset vauvat, suloista kaikki, ruusujen silmät eli silmut aukeamassa. 

Muutama sananen mukavuuksista! Jätinkirkon parkkipaikalta voi tulla nyt puutarhaan pientä siltaakin pitkin. Se on vähän vielä kesken, mutta ylityskunnossa. Se odottaa maalausta ja jotain koristeluakin.

Parkkipaikan yleinen makki eli biokäymälä on tolulla pesty ja puhdas, tuoksuton (paitsi tolu). Olen ollut hyvin kiitollinen sen käyttäjille. Tämä biokäymälä on pysynyt kunnossa ja siistinä. 


Aikaisemmin tuossa seinällä oli muovinen vesisäiliö käsien pesuun, mutta se vuosi aina tyhjäksi. Ehkä yksi ehti kätensä siinä pestä. Minulla on käsienpesu mahdollista kahvila-aitan seinän vieressä, tosin vain kylmää vettä. Pyyhe on seinällä. 


Sitten ihan eri asiaan. Kaupunki on tehnyt hyvät kyltit nyt parkkipaikalta Linnakankaalle eli Jätinkirkoille. Enää ei luulisi kenenkään kävelevän ohitse, kuten viime syksynä vielä kävi. Jätinkirkko kun ei metsätielle näy ollenkaan puuston kasvun vuoksi. Kyläyhdistys pystytti ne samalla kun kävi tarkastuskierroksella Viinapolulla. 

Ja vielä liikkuu Ruusumuorin jalka, mutta omaan tahtiin. Pyrin pitämään stressin poissa, enkä liikoja seitsemää sorttia leivo, enkä pilikulleen perkkaa kaikkia kukkapenkkejäni. Pihani on puolivilli ja hulvaton luomistöineen.

Näillä eväillä aloitetaan kesä! Muistaakohan asiakkaani ottaa mukaan sitä pikkurahaa, sillä mitään pankkivempeleitä en ole laittanut?

Iloisesti tervetulleita kaikki kiinnostuneet!
RUUSUMUORI ja kissat Ruusa ja Majuri sekä se tonttu

Vanhat perennat hajalle ja taimiruukkuihin - kovaa työtä!

$
0
0
On paljon helpompaa jakaa perennojaan ystäville potkaisemalla lapio liikkeelle perennapenkkiin ja työntämällä taimi muovipussiin. 

Mutta kun on yrittäjä. Ja kun perennapenkin lopettamista ei voi noin vain lykätä johonkin kompostiin, niin onhan siinä työtä.

Olen pikkuhiljaa purkanut vanhoja perennapenkkejä, lopettanut niitä kokonaan. Ruusuja tilalle vaan!
Olen hajoittanut perennapaakkuja pienemmiksi taimiruukkuihin ja myynyt niitä halvalla pois kahvilassani. Eihän se työtä maksa, mutta mukava ajatella, että kasvi jatkaa elämäänsä jossakin.

 
Ymmärrän jotakin puutarhayrittäen työmäärästä purkaessani vanhoja perennoja.

Ensinhän pitää pestä vanhat taimipurkit. Jotkut pienemmät purkit olen laittanut pelkästään likoon toluveteen joksikin aikaa ja suihkuttanut ne sitten. Selkäni ei jaksa niiden pesemistä harjan kanssa.

Sitten haen tien varresta sopivia kiviä isompiin purkkeihin, esim. akilleijan ja ruusun taimille. Pieniin taimiastioihin repäsen mainos-lehtisen paperin sinne pohjalle, ettei multa pääse läpi. 

Kun lapiolla olen nostanut perennapaakun kottikärryyni, alkaa vaivalloinen hajottaminen pienellä käsikuokalla. Joskus siihen ei auta muu kuin voimallinen lapion käyttö. Nyt tosin oli helpompi hajoittaa tuota jalokurjenpolvea ja tuoksukurjenpolvea. 

Puutarhasaksilla leikkelen juuria ja asetan ne nätisti vesivatiin makaamaan. Juurien pitää olla kunnolla märkiä, kun niitä istuttaa uuteen multaan. Ja puhtaita rikkakasveista.



Käytän ostomultaa, jotta vältyttäisiin rikkaruohoilta. Sitäkin olen nostellut kaupan peräpihalta heikolla selälläni, kun ei aina apua ole. Yleensä sitä pyydänkin, mutta aina ei ole tarjolla.

Kuoputan mullan taimiastioihin ja istutan taimet. Noudan taas kastelukannulla vettä ja kastelen kunnolla istutukset. Vien ne paikkaan, missä ne eivät ole tiellä ja tyhjennän kottikärryt roskista pois. 

Kyllä siinä monta tuntia hurahtaa. Ei minun selkäni kestäisi jatkuvaa seisomista edes työpöydän ääressä, saati sitten olla vähän kumarassa asennossa. Teen sitä, mikä Ruusumuorille on sopivaa.

Pian näen, mitkä taimet lähtevät iloisesti kasvamaan. Uskoisin, että juuri noilla kurjenpolvilla olisi kysyntää. Tuoksukurjenpolvi on hyötykasvi; maanpeittokasvi eivätkä siitä kaikki tuholaisetkaan pidä. Olen joskus kuullut, että sitä pitäisi kasvaa jokaisessa puutarhassa. Jalokurjenpolvi kukkii kauniisti keskikesän. 

Tuossa kuvan keskellä tuo sininen on minun jalokurjenpolvi. Niitähän on nykyään monen värisiä ja monen laatuisia. Kurjenpolvi on helppohoitoinen ja kasvaa pensasmaiseksi rykelmäksi. Edempänä kuvassa verikurjenpolvi lopettelee juuri kukintaansa ja on myös kaunis omana rykelmänään.

Taidan sellaisenkin yhden hajoittaa pois.



Ruusutarhan tarinoita, osa 1, on ilmestynyt!

$
0
0
Olisikohan minussa vähän tarinatädin piirteitä? Aina olen tarinoita kertonut ja tarinoita kirjoittanut.

Nyt uskalsin laittaa painoon ja kansiin ensimmäisen kirjoitelmani. 


Kirja on oikeastaan syntynyt sen myötä, kun olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa tietää ruususta jotakin muutakin kuin vain se miten sitä kasvatetaan ja hoidetaan. Useat itsekin ovat kertoneet minulle tarinoita rakkaista ruusuistaan. Kirja syntyi myös tutkimuksen pohjalta. Minulle ei riitä pelkkä ruusun nimi. Haluan tietää ruusun historiasta, sen löytäjistä tai synnyttäjistä ja siitä miten ruusu on kulkeutunut Suomeen ja puutarhaani. Minulle on tärkeää myös ruusun nimi, joka muistuttaa minua jostakin eletystä tapahtumasta. Ruusutarinoihini liittyy paljon omakohtaista kokemusta. Tärkeää on myös henkilö, kuka ruusun on lahjoittanut ja mistä se on tuotu. Kiitollisena olen ottanut vastaan tietyn paikkojen ruusuja ja kuunnellut tarinaa niiden kasvupaikoista. Kerron siis niistä ruusuista, joita puutarhassani kasvaa. 

Omin sanoin ja tavoin kerron paljon sellaista totta tietoa, mikä itseäkin on kiinnostanut. Välillä annan mielikuvituksen lentää, siitä kirjani nimi Ruusutarhan tarinoita. Olen pyrkinyt nämä kaksi seikkaa erottamaan teoksessani.

Ensimmäisessä osiossa olen kertonut tarhapimpinella-, harisonii-, villi- ja löytöruusuista. Tarkoitus olisi tehdä toinenkin osa, joka käsittelisi kurttulehtiruusuja ja moderneja ruusuja. Modernit käsittävät niitä ruusuja, joita tunnetut ruusunkasvattajat ovat risteyttäneet ja kasvattaneet.

Eikä se kirja synny ihan tuosta vain. Jo kolme vuotta takaperin aloin sepittelemään noita tarinoita ja kirjoittamaan löytämääni tietoa. Siitä on jo paljon pohjaa ruusutarha-blogissani. Tarinat syntyvät helposti, mutta sitten se toinen puoli työstä onkin ongelmallisempi. Onko osannut kirjoittaa oikein? Onko ruusujen nimet ja faktatieto oikein? Onko pilkut ja lauseet oikein? Minun tekstini kun yleensä on lentävää ja ajatuksen vauhdilla synnytettyä. Inhoan lauserakenteeseen keskittymistä ja jahkailua. Onneksi minulla on ollut kolmekin henkilöä apuna oikoluennassa. Ylikuljun Soile, Kallion Vappu ja Kuljun Matti ovat korjailleet ja antaneet hyviä ohjeita. Suuret kiitokset heille! Itsekin luin ja korjailin kirjaa pää kuumana, vielä taitonkin jälkeen. Ja sittenkin, kun avasin painetun kirjan, törmäsin ihan selviin virheisiin, Miten se voi olla mahdollista?

Myös kuvien kanssa oli tarkkailtava, etteivät ne ole liian tummia. Nimittäin koneen näyttö näyttää kuvat usein liian hailakkoina. Jos niitä editoi, niin paperille painettuna ne taas ovat liian tummia. Kaikki kirjan kuvat ovat itse ottamia. Tosin joistakin ruusuista olisin kaivannut vähän toisenlaisia kuvia.


Takakannessa on lähiseudun puutarhureitten mainoksia. Kiitos heillekin kannustuksesta!

Toivon kirjalleni lukijoita. Toivon, että ruusujen salaperäinen maailma aukeaisi ja innostaisi lukijoitani. Myyn kirjaa Ruusumuorin Kesäkahvilassa. 

Kahvin ryystäjäispäivä oli suosittu!!

$
0
0
Näin käynnistyi jälleen Ruusumuorin kesäkahvilakesä; synttärikakulla, ryystäjäisillä ja Ruusutarhan tarina-kirjan julkaistamispäivällä!

Päivä oli mitä kuulain ja kaunein. Lämmin ja aurinkoinen istua ulkosallakin. Vaikka muutama eksynyt hyttynen kiusasi väliin, kun taivas meni pilveen.


Täytekakkujakin tein kolme, nippa nappa riitti!
Ryystäjäislautasen parissa muisteltiin monenlaista. Joku muisti, että kun halusi santsikupin (mikä on uudempi versio) ei sitä saanut pyytää, vaan sitä kohteliaasti tarjottiin kysymällä. - Saako olla pootoor?

Mitenkäs se nyt tapahtuikaan?
- Hei sitä pitää pyöräyttää lautasella, että se jäähtyy ja tuoksu tulee sieraimiin,
sanoi joku.
-Ja sokerinpala piti pysyä suun pielessä samalla kun juteltiin.
- Näyttää niin monimutkaiselta.
Voi kun ihana ryystämisääni! Se kuului juhlan tunnelmaan.
Taidon osasi hyvin  kyläpäällikkökin.

Juttua riitti muutenkin.
Kiitos hyvät ystävät ja asiakkaat! Uskon kesäkahvilan tarkoituksen kantavan tulevanakin kesänä!
Noin 70 kävijää juhlisti avajaispäiväni.

TERVETULOA EDELLEEN! Auki siis sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin klo 12-17. Muita aikoja voi tilata.

Ruusumuori


Runoilua luonnossa!

$
0
0
Viime kesänä kokeilin lempirunon lausumista itse valitsemassaan paikassa. Sopivia paikkoja löytyi silloin hyvin monenlaisia. Oli kotkan juurella laulettua laulua ja vanhan saunan portailla muistelorunoa. Sade tosin piti osan aikaa lausujat sisätiloissa, mutta tunnelma oli hyvä. Auringon paistaessa kuljettiin taas metsän keskelle.

Nyt on piha entisestään kaunistunut, ruusut alkavat pikkuhiljaa kukkia ja syreeni tuoksuu kilvan pihlajan kanssa. Sinne kaivattaisiin lisää runon lausujia ja niiden kuulijoita.

Ruusumuori odottelee toiveikkaana. Runo voi olla oma tai muuten itselleen rakas. TERVETULOA! 19.6 kello 12.00.







Minulla sattumoisin on Saima Harmajan runokirja työpöydälläni. Siitä tähän yksi runo vuodelta 1935

R U U S U 

Väristen hurmaa kimalainen vaipuu
syvälle ruusun poveen loistavaan,
min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu.
Sen syli aukee, heteet syttyy, taipuu,
ja lemmen tuoksu hienoin huumaa maan.

Mut vasta silloin täyttyy autuus mainen,
kun suven luoja, tulta- tuhlaavainen, 
sun kerran halki kukkain tulla suo
luo ruusun, joss' on mesi jumalainen,
Maan poika tulisin, se silloin juo.

Ruusujen aukeamisajankohdat

$
0
0
Ruusujen puhkeaminen kukkaan riippuu paljon alkukesän ilmoista. Olen pitänyt kirjaa ruusutarhani tapahtumista.
2013 oli aika lämmintä, joten 20.6 oli jo kuusi ruusua kukassa.
2014 oli vielä lämpimämpi, joten ensimmäiset ruusut (Kempele ja Kiiminki) aukaisivat ensikukkansa jo 14.6.
2015 oli kylmää, joten Nils-ruusu avasi ensimmäisen kukkansa vasta 24.6

Nyt 2016 on ollut väliin kylmää, väliin lämmintä, siis aika tavallinen alkukesä, joten 14.6 avasi ensimmäisenä silmänsä venäläinen Rosa rupincola:


19.6. avautui Kempeleen kaunotar lähikuvassa ja pensaana tuoksuineen...


Ympärillä on tädykemeri
ja pikkuinen mökinruusu, joka on kovinkin söpö vähän isonnettuna, alla maisemassa...



ja kaunis suurikukkainen Martta rugosa- eli kurttulehtilajikkeista...


ja harisoninruusuihin kuuluva kermankeltainen löytöruusu Kiimingistä, hyvin kaunis...


Tässä sain sen keltaisen värin näkyviin
sekä samalla kahvilan seinustalla rupincolan kanssa kilpaileva ruotsalainen Nils, jolla on söpöt kuppimaiset kukat ja ihanan vaaleanvihreä lehvistö


21.6. ruusuista oli kukassa jo herkän kaunis raahelainen löytöruusu Malvankukka...


ja metsäruusu, jonka pelastin erään vanhan autiotuvan pihamaalta, on avannut vähän konstikkaat kukkansa. Palkin metsäruusulle ei riitä pelkkä viisilehtisyys, niitä on väliin 7-10, mukana kolme muuta metsäruusua...


Lukkaroisten metsäruusu on sitä enimmin muistuttava
Volmarin ruusu on metsäruusuista punaisin.
sekä seminaarinruusu ja sen sukulainen Altaica, jotka ovat hyvin samanlaisia. Ehkä tällä Raahen seminaarinruusulla on vähän vaaleanpunainen vivahdus kukinnassaan ja voimakkaasti punaista varressa ja lehdissä.

Rosa 'Altaica'
Raahen seminaarin ruusu

Seminaarinruusu on jo aika iso pensas
Nähtävästi  nämä kaksi seuraavaa ovat hyvin aikaisin kukkivia, jotka istutin vasta pieninä taimina, mutta ovat jo kukassa: Pirjo Raution risteyttämä pimpinellaruusu Posliinikaunotar, joka hauskasti vanhemmuuteen suipistaa terälehtensä tähtimäisesti, aika suuret kukat.


Toinen ruusu, joka oli jo ostaessa melkein auki, on suloinen Suzanne, kanadalainen pimpinellaruusu (siis juhannusruusun sukulaisia). Toivon näiden uusien ruusujen kestävyyttä puutarhassani. 


Jatkan tätä listaa uusilla ruusuilla sitä mukaan, kun ne aukeavat. Tottakai juhannusruusukin on avannut kukkansa kellarin katolla, mutta sinne en lähtenyt kiipeämään kameran kanssa. Mutta tässä vanha kuva:


22.6. Kaksi mitä kauneinta ruusua näytti minulle komeutensa, molemmat aikaisia rugosa-lajikkeita, kuten edempänä Marttakin. Toinen on kanadalainen Wasagaming, pieni pensas, mutta ihan täynnä nuppuja, tässä auennut lilan violettinen kerrottu kämmenen kokoinen kukka...


ja yllättävän kaunis, sekin isokukkainen puolikerrottu raahelainen löytöruusu Sofia, vasta yhden talven yli kasvanut, mutta voimakkaasti kasvava ja täynnä nuppuja (löytyy Särkän taimistolta)...


sekä kaunis tarhapimpinella-suvun löytöruusu Linnanmäki aloitti myös kukintansa, jota Majuri-kissakin ihastelee.


jatkuu...

Nallepäivä ja ruusujen esittely 26.6.2016

$
0
0
Juhannussunnuntaiksi on luvassa kaunista säätä.

Olen ilmoittanut paikallisessa lehdessä tästä ja toivon, että pihamaani täyttyy iloisista äänistä.

Nallepäivä tarkoittaa sitä, että tuon vintiltä säilöpusseissaan alas talon kaikki nallet ja pehmolelut ja tuuletan niitä pyykkinarulla pitkän rivin. Toki voi tuoda mukaan omiakin nalleja!


Silloin niillä voi myös leikkiä! Asetan mattoja ja vilttejä nurmikolla ja sinne voi narulta hakea mieleisiänsä pehmoleluja. Ne voivat kertoa sinulle vaikka tarinaa. Kahvinkin, mehun tai jäätelönkin voi nauttia siinä sivussa.

Ruusuesittely kello 13 ja 15

Suuri osa ruusuista on jo auki, joten asiasta kiinnostuneet voivat kuulla nyt vähän enemmänkin tarinaa ruusuista kuin vain se kyltti siellä vieressä. Seuraava sivuni tässä blogissa kertoo jo mitkä ruusut ovat aenneet. Sitä päivitän tilanteen mukaan. Nyt aukeavat monet ruusut vauhdilla kukkaan. Useat pensaat ovat jo 5-vuotiaita eli aika aikuisia jo. On hauska seurata kuinka jo tänä keväänä istutetut kukkivat innokkaasti. Vanhoissa pensaissa nuppuja on paljon!!

Viereisessä kuvassa kermankeltainen Kiiminginruusu



Yllätys!

Kyllä minä taas ihmettelin erästä kuormaa, mikä minun pihaani kipattiin. Nauroin iloisesti. En kerro siitä sen enempää. Se saa olla yllätys kaikille lapsille ja lapsenmielisille! Sen verran voin kertoa, että ne sanovat 'ihaahaa'.

Siis iloisesti tervetulleeksi kaikki, jotka kaipaavat jotakin erilaista ja rauhallista maaseutua linnun-lauluineen! 

Ruusumuori

Ps. Tässäpäs se yllätys, tai oli niitä useampiakin. Nimitäin sain karhutaiteilija Pentti Ylikuljulta mukavia juttuja viihteeksi lapsille, kahdenlaisen hevosen, yhden karhun lisää ja pari lintua sekä puutarhakärryt. Tosi vänkää, kuten kuvasta näkyy! Villinlännen tyyliin!



Ruusujen esittelypäivä 3.7 klo 14, nalletkin paikalla!

$
0
0
Pekanpäivät Raahessa vetävät väkeä, tiedän. Usein tämä sunnuntaipäivä, kuten maanantai ja tiistaikin ovat tässä hiljaisia päiviä. Haluan kuitenkin kantaa korteni kekoon minäkin, Ruusumuori.

On ruusujen parasta kukinta-aikaa! 80 ruususta noin puolet on jo kukassa, osa kukkinut ja osa kukkimista aloittamassa, osa upeimmillaan. Minä olen oppinut noista ruusuista monenmoista tietoa ja tarinaa, joten esittelen niitä mielelläni. 

Tervetuloa kahvila- ja ruusupihaani sunnuntaina 3.7. kello 14. esittelytilaisuuteen. Lapsille on varattu kolme säkillistä pehmoleluja leikittäväksi, ja puuhevosilla voi ratsastella. Toki niitä voi kierrellä katselemassa muutenkin, koska kylteistä löytyy nimet. Siis kahvila edelleen auki su-ma-ti klo 12-17. Samoin oikealla olevaa Ruusutarina-kirjasta on myynnissä. Kirppis on myös auki.

Tervetuloa, toivoo Ruusumuori!









Viewing all 179 articles
Browse latest View live